United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ovessa tuli sulhaisväkeä vastaan Kotilan ontuva nuori isäntä, joka äskettäin oli isältänsä perinyt lautamiehen viran ja arvon ja jota pidettiin erittäin ymmärtäväisenä miehenä. "Hyvää päivää, nuori herrastuomari!" tervehti rovasti tulijaa ja pyysi hänen "painamaan puuta" sillä aikaa kuin hän kävisi kutsumassa sisään kahvia.
Toinen toiselle puolen taitetta!... Ettekö tottelee... Herrastuomari, menkää ja hajoittakaa hänen sormensa! Lautamies: Ei saa tehdä vääryyttä! Noin ne on valaa tehdessä sormet pidettävä. Kyllä se nyt jo on valmis. Tuomari: »Minä Samuli Samulinpoika...» Samuli Samulinp.: »Minä ... Sa Sam ... Samuh-linpoika...» Tuomari: »Vannon ja vakuutan» ... sanokaa selvästi joka sana...
Rankolan herrastuomari ja Telkiälän Matti lähtivät ja joutuivat seuraavana päivänä päivän laskuille Siltalaan, mutta eivät enää niin myöhään pyrkineetkään metsäherran puheille. Yösija saatiin ja sitte nukuttiin pirtin penkillä tapellen kiukkuisten kärpäisten ja muiden syöpäläisten kanssa.
Mattia alkoi siinä hiukan kaduttaa, ettei jo iltasella ollut lähtenyt herran pakinoille, mutta minkäpä sille nyt voi. Viimeinkin alettiin talossa liikkua ja vieraatkin laittautuivat parhaasen reilaan. Herrastuomari kiinnitti rahan rintaansa ja Matti juoksi kauppamiehestä itselleen ostamassa uuden rintapaidan.
"Jaha, ettekös te ole Telkiälän isäntä?" "Sehän minä olen Telkiälän Matti." "Jaha, kyllä se näytti rapistuneelta se teidän talo ja Rankolan herrastuomari sitä myös minulle puhui. Paljokohan siihen luulisitte puita tarvittavan?" "Paljohan siihen menee." Matti kurkisti akkunaan ja tuumaili: "seisookohan se ruuna siellä paikoillaan ."
Kyllä minä Suomen kruunun tunnen se on toista kuin ryssä." "Tarvitsisi se meidänkin navetta parsimista, jos siihen on mieli ensi talvenna elukoita sisään panna", sanoi Rankolan raharintainen herrastuomari. "Tulkaa vaan, kyllä meidän ruuna huipata jaksaa."
»Minkätähden se ei saattaisi olla totta, erehtyyhän ne herratkin sen verran», arveltiin yleiseen. »Kuka se niin rikas?» kysyi kovalla äänellä joku, joka oli ottanut osaa keskusteluun potaatin viljelyksestä, mutta puuttui nyt muuhun puheeseen, jota oli kuunnellut toisella korvalla. »Meidän entinen herrastuomari.»
Hän sepitteli mielessään kostohankkeita yhden toisensa perästä, mutta herrastuomari aprikoi, olisiko metsäherralle tuomisiksi mieluisempi maamiehen tavara, vaiko kauppiaan rihkamat. Kesä kului ja talvi tuli, mutta Telkiälän Matti ei enää kelienkään kehunut Mahikkalan mainiota tulevaisuutta. Hän vain pysyi äänetönnä, kuin hautova kana.
Kaikessa siinä sekasotkussa piti järjestystä voimassa siltavouti Pulska. Jäällä oli taas kurinpitäjänä Kelsin herrastuomari. Päivän valjettua ilmestyivät Kankkulan portaille sisällä ryypiskelleet herrat.
Puheenvuoroa pyydettäissä esimerkiksi sanotaan harvoin, niinkuin muissa säädyissä: »herra puhemies!» vaan melkein aina: »herra arkkipiispa!» ja hyvin usein: »herra tohtori ja arkkipiispa!» Jos talonpojat ja porvarit noudattaisivat samaa tapaa, pitäisi heidän huudahtaa: »herra herrastuomari!» ja »herra kauppaneuvos!»