United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut mitä täällä teidän seuduillanne Ma kuulen, herra piispa? Kirkoissanne Soi kieli outo, halpa Suomenmaan. Miks suvaitsette tuota kurjaa kieltä? Se ylevämmän siirtyköhön tieltä, Tuon Ruotsin kielen jalon, arvokkaan.» Niin Ruotsin mies se puhui korskeasti; Sen kuuli vakavana loppuun asti Gezelius piispa.
Pyörein luvuin arvaten oli Suomenmaan koko ihmishukka yhtenä ainoana vuotena 1697 100,000 ja kaikkina kolmena nälkävuotena 150,000 kuollutta, eli 7-8 kertaa enemmän kuin tavallisina vuosina. Ja näin olivat asiat, vaikka Suomen koko asukasluku todenmukaisesti ei noussut korkeammalle kuin noin kolmanteen osaan sen nykyisestä, eli puolen miljoonan paikoille.
"Ja pimeästä yöstä Nous joukko peikkojen; Ne tahtoi kansas syöstä Joukosta kansojen". "Ei Suomi vaikeroinut, Se taistellut vaan on, Ja murtaa sitä voinut Ei käsi kohtalon". "Nyt poistunut on taika, Mi meit' on sitonut: On mennyt öinen aika, On aamu alkanut". "Nyt näyttää voimiansa Saa kansa Suomenmaan: Siis työhön uusi kansa, Vie Suomi kunniaan!" Wäinämöinen Tuonelan joella. Tuonetar.
Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, Ja mulle ei mikään niin soi Kaikesta, minkä Luoja loi, Kuin: »armas Savonmaa». Nouse, lennä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan! Suomen kieli, Suomen mieli, Niiss' on suoja Suomenmaan; Yksi mieli, yksi kieli Väinön kansan soinnuttaa. Nouse, lennä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan!
Kun loppui kertomuksensa, Hän kirkastetull' muodolla Loi silmäns kuulioihinsa Ja täten saneli: "Te nuorukaiset Suomenmaan Nyt vala vahva vannokaat, Ett' ootte valmiit valvomaan Ylitse Suomenne, Sen sivistystä edistään, Sen vaurautta enentään Ja henkennekin heittämään Maan eestä isäinne. Oi isäinmaa sa ihana!
Vasta Ison-vihan jälkeen Suomenmaan sivistyneet rupesivat varsinaisesti ruotsalaistumaan. Korkeamman opin kannattajana tälläkin aikakaudella pysyi latinankieli. Niin esim. Aikakausi ei ollut runoudelle suosiollinen. Kaikki henkinen toiminta, tiede, uskonto, valtiollinen ja yhteiskunnallinen elämä, oli jäykkiin kaavoihin kangistunut, jotka eivät suoneet mielikuvitukselle vapaata liikuntoalaa.
On sallittu kauvan, vaan jo pitää Nyt seurata selvän taislelon! Jo kosto nousevi, kosto itää, Jo vaipuva sortajan valta on! "Pois sortaja!" niin se huuto kaikuu. "Pois sortaja seuduilta Suomenmaan!" "Pois!" laaksot ne laulaa, rannat raikuu. Ja tuhannet tarttui jo tapparaan.
Hän eli niinkuin Suomen mies Ja kuoli hirsipuussa. Ol' Ilkka talonpoika vaan, Siis suur' ei suvultansa; Mut jaloin poika Suomenmaan Hän oli aikanansa. Hänt' ajan hurjan myrskyihin Vei oikku onnetarten; Hän sopi niihin kuitenkin Kuin tehty niitä varten. Se aik' ol' ajoist' ankarin Ja itkun aika varmaan, Kun käsissä Klaus Flemingin Ol' ohjat maamme armaan.
Niin soi ääni sydämissä Kautta suuren Suomenmaan, Kevätkylvöjään kun kansa Lapsensa tuo niittämään Hellin mielin, riemurinnoin, Valmis Luojaa kiittämään. Rakkaudella toivon touko Kevätsäällä kylvettiin Seitsemähän peltosarkaan: Suomen kansan kaupunkiin. Vilj' on valmis hengenvilja Maisest' ainekylvöstä. Syy on lasten, poikain, naisten, Rientää, koota, niitellä.
"Nyt Venäjän mahtava Tsaari Lähitienoilla majailee, Hän, jonka rautainen koura Sulo maatamme runtelee." "Nyt kuivata voimme kaikki Verikyyneleet Suomenmaan. Ken sortoa enään pelkäis, Otus semmoinen saaliinaan?" Ja riemuiten sissit huusi: "Sua seuraamme, Luukkonen!"