United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häntä nopsat seurasivat kero-otsat abanttien urhot, aikoen mielessään tanakeihäin ruhtoa rikki vastaanottelijain sopavasket, rintojen varjeet; neljinkymmenin nää kera keuloin seurasi tummin.
Näköjä kummia ilmestyy vielä, Kauniita neitoja, Tapion neitoja hyppelee ympär Leimuvan valkean, Ja kivensä juurelta hymyten Heit katselee vartija vanha. Kirkas kuin auringon paisteessa lähde On heidän silmänsä, Seppele päässä on varsista puolan, Helmensä mustikoist, Ja rintojen pyöreillä kunnahil Kaks kaunista mansikkaa hohtaa.
Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin luo Agamemnonin astua. Vaan urot urhoja tappain taisteli, kalskuen soi lujat vasket, rintojen varjeet, miestä kun miekat löi sekä keihäät kärkeväpäiset. Nestorin kohtasi tiellä jo kansain päät jumalaiset; laivoiltaan tuli nuo, kukin vasken vammoja kantain, Tydeun poika, Odysseus myös sekä suur' Agamemnon.
Siellä oli myöskin jalokiviä ja rahoja ja kynttelikköjä ja sammioon kovettunutta viiniä, jota nähtävästi oli aijottu pidentämään uhattua elämää. Kovettunut hiekka on muodostanut aivankuin muotin ruumiitten ympärille; ja kulkija voi vielä nytkin katsella naisen niskan ja nuorien, kauniinpyöreiden rintojen jäljennöstä onnettoman Julian muistomerkkiä!
Keskellä huonetta, sohvassa pöydän vieressä, istui Klairon samassa puvussa, jossa Menneval oli nähnyt hänet saman päivän edellä puolen-päivän, ainoasti sillä eroituisella, että nyt oli hänellä otsallansa lakastuneista laakereista tehty kruunu, ja että hänellä oli rintojen ylitse ristiin pannuissa käsissään lakastunut laakeri-seppele.
Kaiken mi silmää, ruumista, henkeä äsken painoi, vievät jäätävät viimat myötään. Puhurin poika, reippaasti rintojen rihkamat peitä liian rakkaat! Toivomme talvelta taasen laajoja hankia, järviä jähmenneitä. Toivoo inehmo: Pakkasenkorkeat tähdet taivahalla vihreä kuuan lumisten metsien yllä; elämä rinnassa uinuen kinosten alla. Kuu mykkä kumottaa, tutkii, uinuuko hurja maa.
Vartijat olivat panneet levolle käytäviin, jotka kulkivat pitkin kellarien syrjiä, ja nukkuneet. Lapsetkin olivat väsyneet itkuihinsa ja vaikenivat. Ei kuulunut muuta kuin vaivattujen rintojen hengitys ja sieltä täältä rukouksen hyminää.
Pitkä, pitkä on Pohjan yö, kolkko on talvi Suomen. Kauvan kattanut maata on hallan ja hämärän vyö, kauvan on kuura peittänyt maan, kauvan on huura huokunut mielihin hallaa vaan Paistaos armahin aurinko, hellitä hempeä pouta, jotta lähtisi sydänten jää ja sulais rintojen routa. Suo jo lämpesi, sula on maa.