United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivätköhän nuo korkeat herrat Lewenhaupt ja Buddenbrock ajatelleet samaa matkallaan mestauslavalle? Koko seutu muistutti vielä tuosta suuresta hävityksestä, joka 14 vuotta sitten oli kohdannut kaupunkia, mutta väsymättä työskentelevä luonto oli jo joutunut luomaan sovittavia näköjä keskelle hävitystä.
Minun mieleni muuttuu välistä niin kummaksi... Minä näen välistä näköjä, niin hirmuista että järkeni katoaa ... niin oli nytkin... Aato! huomena saat kuulla koko elämäni. Huomen tuli vai mimmoinen! Sillä aikaa kuin Emma ja Aato näin haastelivat, istui ukko Anströmi tyttärensä sivulla kamarissaan.
Hevoset, moni kaunista Arabialaista rotua, härät, lampaat, aasit ja koirat, kaikilla oli ollut sama kohtalo. Yksin kissaankin oli surman luoti sattunut. Ihmiset ja eläimet olivat sekaisin kaatuneet turkkilaisten vallihautoihin ja varustusten pihoille, joiden tähden nämät vallihaudat antoivat mitä hirvittävimpiä ja kirjavia näköjä.
Hänestä yksinäisyys kävi yhä kaameammaksi näiden luvattomilla paikoilla rehottavien väriläikkäin vuoksi, ehkäpä sen vuoksi, että ne muistuttelivat kotoisempia ja leppeämpiä näköjä. Hän nojautui kirveeseensä ja osotti peukalollaan umpimähkään: "Rupea nyt tämmöistäkin paikkaa asumaan!" hän sanoi miettiväisenä, eikä näyttänyt paikkaa ensinkään hyväksyvän. "Kyllä minä ensin kävisin itse katsomassa!
Näköjä kummia ilmestyy vielä, Kauniita neitoja, Tapion neitoja hyppelee ympär Leimuvan valkean, Ja kivensä juurelta hymyten Heit katselee vartija vanha. Kirkas kuin auringon paisteessa lähde On heidän silmänsä, Seppele päässä on varsista puolan, Helmensä mustikoist, Ja rintojen pyöreillä kunnahil Kaks kaunista mansikkaa hohtaa.
Mutta näkee tässä joskus toisiakin näköjä. Kun syystalwi sattuu olemaan wähäluminen, ja jos pakkaset owat silloin kowat, jäätywät jäät alinna noin kolmea jalkaa wahwoiksi. Jos wielä sattuu talwen pitkään satamaan paljon lunta ja kesän tulo myöhästymään niin useinkin silloin tulee iso tulwa.
Jukka. Hyi kuin on kylmä, enkä edes ryyppyä saanut lämmityksekseni. Tuo plakkari pahanenkin on aina tyhjä juuri kun siellä jotain kilisee, niin ne riivatut menevät tuonne krouviin, mutta eipä Jukka tällä kertaa kaikkia menettänytkään viinaan, onpa kelpo vehnänen Matille taskussani. Poika raukka on monta leipä-palaa isällensä antanut, mutta nytpä Matin silmät tulevat iloisiksi. (Seisattuu ja ottaa vehnäsen taskustansa.) Onpa tämä oikein makusa kakku pojalle. (Pistää taas leivän taskuun ja katsoo lumi-kinokseen päin.) Mitä! Mikä hiisi tuolla on? (Hieroo silmiänsä.) Mitä näen! Ei ole mahdollista enkö ole pöhnässä viinahan tuo kaikenlaisia näköjä, mutta voi! näkö ei muutu, (laskee kätensä pää-laellensa) ja pääni on nyt aivan selvä. (Lankee polvillensa ja painaa kätensä kuolleen lapsen sydämmelle.) Voi minun poikani, minun poikani! myöhään sinulle antimia säästin, kun en ennen sitä tehnyt. Mieron-tiellä kulkenut, nyt olet vilusta ja väsymyksestä uupunut. (Nousee seisoalle ja lyö nyrkkinsä vasten rintaansa.) Isä, Isä! huonosti olet lapsiasi hoitanut viina on sinun vimmannut (näyttää kuollutta) ja tuossa jo on toinen uhri.
Nämä vuodet antoivat Taavetille paljon työtä. Valituksia tuli joka puolelta ja hän tahtoi omin silmin käydä katsomassa hädän alaisissa taloissa ja mökeissä oliko tarve todellinen vai teeskennelty. Kamaloita näköjä sai hän monessa paikassa nähdä, kun ihmiset olivat kuolemassa olki-puru suussa. Ei vähempää kuin 50 taloa huusi hän huutokaupassa, jotka myytiin veloista ja maksamattomista veroista.
Oli myös ladossa Seunalan nuori ja hoikka tytär, kainosti katsahteleva Anna, jonka silmät loistivat kuin kaksi tähteä kelmeän, kimaltavan otsan alla. Usein, niin kerrotaan, oli tämä neitonen nähnyt kummallisia näköjä, joiden vallitessa hänen henkensä käyskeli sekä autuitten kirkkaissa tienoissa että tuomittuin pimeässä alhossa, ja sieltäpä ihmeitä hän kertoili.
Seuraavana päivänä nähtiin iloisempia näköjä; myrsky oli raivannut lahden jäistä putipuhtaaksi; sulaa vettä oli joka suunnalla. Nyt piti vain päästä rantajäistä, joka myös onnistuikin. Laiva kiikkui taas ulapalla aukealla. Kevät oli tullut, ei ainoastaan lintuja, vaan myoskin hyönteisiä ilmestyi; ruohoa ja kukkia puhkesi virranrannalla.