United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, pitäisi sen nyt kelvata!... Jokohan nyt viedään meidänkin emäntä kodonkatsojaisille ... vai mitä tämä kaikki mahtaa tietää? Vai kodonkatsojaisille!... niitä tässä nyt vielä tarvitaan!... Tunnen kai minä Hallan entisestäänkin!... Ja siksi toiseksi ... onhan tämä Sillankorva tässä valmiina, ett'ei muuta kuin ... isäntä taloon vaan!
Hallan paikka tämä oli, kun tänne isävainajan kanssa tultiin, ja kituen tässä ensi vuodet elettiin. Ja nyt, kun on paikka kovennut ja kun alkaa saada viljan vaivoistaan, nyt se aikoo sen ottaa. Eikä taida tässä toivo auttaa. Sen se on tehnyt muillekin mökkiläisilleen. Mutta hänen vaimonsa ei uskonut uhkausta todeksi: En uskoisi vielä sittenkään, vaikka sen omin korvin kuulisin.
Piirittäkää hallan pesä, ojittakaa ympäri, ajakaa ilkiö ulos omasta linnastaan, sitten saatte mäkirinteilläkin rauhan.» Se olisi ehkä todellakin oiva keino. Se on ainoa keino!
Jo soi sun äänesi, leivonen, Vaikk' kylmä ilma on vallan. Sä laulat kevättä toivoen Taas jälkeen yöllisen hallan. Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät, Ja lumen peitossa maamme, Iloiten ilmassa viserrät: »Kevähän kohta me saamme!» On uskos suuri, sä pienoinen!
Suuri oli ilo sitten iltasta valmistettaessa ja rieskoja paistettaessa jo valmiiksi lämmitetyssä uunissa. Ne maistuivat makeilta kypsiksi saatua, vaikka tuomani jauhot, joista rieskat tehtiin, olivat hallan turmelemia, ja niihin vielä sekotettiin petäjän kuori-jauhoja kaksi kolmannesta sekaan. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan täytti mielet sinä iltana.
Ja harva se, jolle hallan jälkeen jää muuta kuin kituva elämä jäljelle. Minä ymmärrän senkin, että on harmillista, kun vanhassa, säntillisessä talossa tauti yhtäkkiä kääntää kaikki nurin, kun lääkärit, sairaanhoitajat ja sen semmoiset tulevat, jotka eivät tunne talon tapoja eivätkä osaa niitä kunnioittaa ja niiden mukaan asettua.
Kumma on nähdä ensi kerran luonnon henkihin heräävän näillä hallan, talven mailla. Kalvaat on hänellä kasvot niinkuin haamu; mut samaten meri päilyy päivän alla, Kypron päivän! LEMMINK
Hallan henkiin iske sä, Nuorukainen, innoin!
Mutta ennen päätä vuoden sai jo Pehrsson virkaloman. Talonpoika kelpo asui Nurmeksessa, Nevalainen. Pelto antoi, karja kasui, hyvin hyötyi mantu mainen; säästi häntä hallan tuho, itse karhut kauas suisti, poika hällä ainut, Juho, vaimoltansa viime muisti.
Sitte woiton saatuansa vasta Suomi varomahan rupes' rauhaansa jalosti vasten wanhaa wihollista, jok' on nälkä nimeldänsä. Työllä walmistaa wäkevä kaskiksensa metsät kylmät, niitut perkaa pelloksensa, suot ja korwet kylmemmätkin leivän avuksi awaapi; toimen kanssa taitawasti osas' kaiwella ojatkin, jotka pojes juoksuttawat, wievät wirtaan hallan woiman.