United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuloss' on, herrat, juhlametsästys, Siell' yhtyy kaikki Rooman kaunottaret. Avara metsä on ja laaja, monta On syrjäpaikkaa siellä, jotka ovat Kuin luodut ryöstölle ja ilkitöille. Tuo sievä hirvi sopii ajaa sinne Ja vä'in kaataa, jos ei sanoin voi. Tää ainut tie on tarjona. No, tulkaa; Nyt keisarinna, joka pyhän älyns' Omistaa kostolle ja konnuudelle, On saapa tiedon tästä hankkeesta.
Ei kukaan *kaikkea* voi hälle taata, ei kellekään hän *täysin* elää saata. Oon rikkaampi kuin hän on milloinkaan; yks ainut mulla vain on päällä maan. Kun voitonlipuin saavuit sydämeeni, se tyhjä oli, mutta laululla sen täytit, tunkeuduit aatokseeni, toit kaikkialle kevään tuoksua.
Kotimaahas ei kanna katsees, aikojen pitkäin taa. Silmän viipyä, viihtyä anna, korvan levätä, kuulla autuus outojen ihmisten, omaksi onneksesi se luulla! Perhos-karkelo, tuoksu ainut pyyntösi olkoon nyt! Viivytä kaihosi virran juoksu! Sydän, rakkine rauhaton, vaikene, mene makaamaan!
Ma liian vanha oon vaan leikkimään, Ja toivomatta jäämään liian nuori. Mink' onnen mailma mulle suoda vois? "Oi kielly! heitä liika-toivot pois!" Kas noin se vanha virsi kaikuu, Mi soipi kunkin korvihin, Jot' aina vaan yhä käheemmin Jok' ainut hetki meille raikuu. Kauhulla mielin aamuin valvahdan Ja karvas itku poskiani valaa, Kun päivän nään, mi kulkiessahan Ei täytä rahtuakaan mitä sydän halaa.
Sinun kauttasi uskoin mä, uskoton heitto, Taas voimaan hengen ja siveyden, Sun tähtesi kannoin mä eloni taakan, Sun katsoin mä tuojaksi autuuden. Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen Ja mursi mun toivoni ainoonkin: On poissa mun päivän' ja onneni ainut, On poissa mun kukkani kultaisin.
Vähemmässä ajassa kuin mitä on kulunut näiden tapahtumien kertomiseen, ruuhi pyöri ja keikkui virrassa, ja molemmat villit olivat pitkällään sen pohjalla, sillä tämä oli ainut keino tasapainon säilyttämiseksi. Mutta tämä luonnollinen keino petti heidät kohta, sillä iskeytyen kiveen kevyt vene pyörähti ympäri ja heitti molemmat soturit virtaan.
Mut tulipa, tulipa vihdoin suursydän Mies, täysikäinen ainut, Ihminen täysi: Sa saavuit, oi, Sa poika Marsin ja emo Maan, sydän tulta täynnä ja kylmänä pää; kelohonka, oi, iki-tuores sentään, sa tulla tuiskit vakavaraisten kansliasielujen keskeen. Sydän laajeten, kiitollisna mä kätees tartuin, kuin vanhemman veljen käteen, sa painoit kättäni mun, kuin vertaises. Jo värähtelivät hermoni tyynemmin.
Ainut roihuva rovio Elämäni korpiyössä, Sydämmeni lämmin liesi Sammunut sanattomaksi. Enk' ollut luona luopuessa Lohdutusta laatimassa. Kenties nälkähän nukahti Taikka kylmä kangistutti. Nyt kotihin käy, apua Naapurista etsi. Sitten Kuollut kirkkahin vetosin Pesetä. Sidellä käske Palttinoihin, silkkihinkin. Kirstu honkapuun povehen Kaiva, vuole kaunihiksi.
Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen ja mursi mun toivoni ainoonkin: on poissa mun päiväni, onneni ainut, on poissa mun kukkani kultaisin. Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi on vuottanut kaukoa sulhastaan, on vuottanut vuosia säästäen, toivoin, niin viestipä tuodaanki kuolostaan.
Nahkasukka on ainut mies lisäksi, jolle olen antanut samat oikeudet, ja on tuleva aika, jolloin ne ovat arvossaan. Mutta minä ostan kauriisi kas tässä, tämä seteli korvatkoon sinulle meidän molempien laukaukset." Vanha metsästäjä suoristi pitkän vartalonsa ylpeyttä osoittavaan asentoon tämän vuoropuhelun aikana, mutta hän odotti, kunnes toinen oli lopettanut puheensa.