Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
"Ei, rakas Svaning, minä kirjoitin niinkuin hän oli pyytänyt minua kirjoittamaan, minä kirjoitin ja sanoin, ettei autuas mieheni tahtonut jättää jälkeensä ainoatakaan, joka oli häneen tyytymätön, sanoin tietäväni, että ainut lähempi sukulainen, jonka ehkä tarvitsisi jakaa perintö, eli köyhissä olosuhteissa ja hänellä oli useita lapsia; sanoin, että olin halukas jättämään sen, mitä he pitäisivät kohtuullisena, mutta muistutin heitä siitä, että lainvoimainen tuomio teki siitä kaikesta meidän omaisuuttamme."
Mi teko minut eessään ansioitti? Kuin tulla hänen arvoisekseen voin? Hän sinuun luottain arvos sulle soi. Niin, ruhtinatar, katsees, sanasi ain olkoot ainut autuus sielulleni! Niin vaadi, mitä tahdot: omas olen!
Etkö mitään sä ole hälle kuiskannut? DAJA. Mä? Hälle? NATHAN. Miss' ovat lähetit? DAJA. Tuoss' ulkona. NATHAN. Heit' itseni mun varovaisinta ois puhutella. Tule! Kunp' ei tässä vain patriarkan ole juonia. DAJA. Ja mä mä vielä aivan muuta pelkään. Saa nähdä! Ainut luuloiteltu tytär noin rikkaan juutalaisen, eiköhän myös muslemille kelpais?
Oi, tosi oot sinä ainut keskellä aikojen valheen, keskellä turhuuden, valkeus keskellä yön. Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! KEV
Jok' ainut hänen vihans uhriks tulkaa Ja teidän hän ja Jumalan te kaikki! HASTINGS. Kiroista noista karvani mun nousee. RIVERS. Mun myöskin. Kuinka saa hän olla irti? GLOSTER. Ma hänt' en moiti: kautta pyhän äidin Hän kärsi liikaa vääryyttä, ja kadun, Ett' osaks' siihen mullakin on syytä. ELISABETH. Ei mitään syytä mulla, tietääkseni. GLOSTER. Te siitä vääryydestä hyödyn saitte.
Suomi vapaaks, ryssät Ryssänmaalle! Suhahtivat poikain sukset, heidän painaessaan hyvään alkuvauhtiin. Eellä hiihti vallesmannin renki, selässänsä ainut luotipyssy, retkikunnan ylpeys ja aarre. Kaksitellen taikka kolmitellen painoi pojat hänen perässänsä mainetöihin palavaisin mielin. Keltä morsian jäi naapurihin, keltä salaisesti rakastettu, mutta naisia nyt muistamahan aikaa ollut ei.
Mulle miekkasi ojenna Hetkeksi. Sen kautta kuulen, Mitä aikovat jumalat. KULLERVO. Miekkani sinulle? Ainut Kylkikumppalini! ONERVO. Tiedä: Jumalissa juoksun määrä Eikä vallassa väkevän. JOUKKO. Jumalissa juoksun määrä. KULLERVO. Uupuneitako olette, Vailla rohkeutta, raukat! Joukko murisee levottomana. Voittekin kysellä tuossa Miekka lapsille leluksi.
Ei suvi ollut, juhannus, kun synnyit, Suomen vapaus, sa lapsi rakkautemme, vaan tähdet kylmät, ankarat sun kehtohosi katsoivat, sa lapsi sydäntemme. Mut kun sa silmäs auki loit, niin vartion sa nähdä voit sun luonas valvomassa. Ja kuinka tiemme kulkekoot, sa veri meidän verta oot, sa ainut maailmassa.
CAPULET. Kirottu, kurja, tuhon, vainon päivä! Kamalin hetki, mink' on aika nähnyt Pitkällä, raskahalla retkellään! Vaan yks, yks ainut armas lapsi-raukka, Yks ainut ilon, virvoituksen lähde, Ja julma tuoni senkin multa ryösti!
Armas tyttö, lapsuusaikas vilpas on kuin vesi raikas, lumme sorjin oot, mi keinui pinnall' laineen vilpoisen! Kohta uinut, vaivut untuin unelmihin outoin tuntuin, kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. Kohta polvistuin, sa ainut, päässä morsiusseppel painut viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen.
Päivän Sana
Muut Etsivät