United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
DAJA. Säälikää jo Rechaa! NATHAN. Ei pyydä nähdä ees, vaikk' uudelleen sen sais hän pelastaakseen mutta onhan hän ihminen... DAJA. Jo riittää! Katsokaas! NATHAN. Häll' ainut lohtu kuollessaan on muisto tään teon! DAJA. Riittää! Surmaattehan Rechan! NATHAN. Sä hänet surmasit! Noin oisit voinut sä hänet surmaan syöstä. Recha, Recha! En tarjoo myrkkyä, vaan lääkkeen sulle.
Siis mistä neuvoamme pyytää herra täll' erää? RISTIRITARI. Josp' ois seikka tällainen, arvoisa isä: juutalaisell' ainut on lapsi tytär , jot' on kasvattanut hän kaikkeen hyvään huolin hellimmin, jot' enemmän kuin sieluaan hän lempii, hält' itse saaden lemmen hurskaimman.
Mut kilahtavan kullan sun kouraasi rentona lyön. Vain yksi, yksi ainut nyt tulkoon, lukekoon. Se yksi, jonka kutsun, se minä itse oon. Luen rampaa runoani, puujaloin kyykkivää. Sen tuleen heitän. Silloin se laulaa, visertää. Erehdytte. En ole koskaan teille lauluja laitellut. Joskus kylläkin pilkat lienen vasten kasvoja viskannut. Etäällä teistä mun sydämeni vilunsa, helteensä tuntenee.
Päälliseksi heittäkäämme kaikki tyhjät puheet asian nykyisellä kannalla kannatte kuitenkin vettä seulalla, sillä ensiksikin: kaikkea ei sovi teidän kuitenkaan hänen käsistään ottaa, varsinkaan nyt, kun hän on ainut lapsi ja toiseksi: mitä äidin puolesta hänen omansa on, pitää teidän viimeiseen kopeekkaan asti maksaman! Jos ette minua usko, etsikää ylös aviokontrahtinne.
Kaks kesää kukkinensa kuolkohon, Ennenkuin kypsä morsioks hän on. PARIS. Moni nuorempi on onnellinen äiti. CAPULET. Liiaksi varhain naitu varhain kuihtuu. Maa kaikki nieli toivoni, pait hänet, Hän ainut maallinen on aartueni. Mut kosikaa, ja tyttö voittakaa, Mun tahton' hänen mieltään noudattaa. Jos myöntyy hän, niin valinnalle naisen Ma suostumuksen annan sointuvaisen.
Meidän on orjuus, maailman orjuus, maailman valhe, siellä miss' ootte te vain valkeus on, vapaus. Voittaja ainut se on, joka kerran maailman voitti. Teidän on syntymämaa, voittajat ootte te vain. En sinun laakeris vuoks, Runotar, sinä valkea vieras, vuosia nuoruutein sulle ma luovuttanut en ilonkyyneles armaan vuoks, sinä riemujen tuoja, riemuja maailman turhiksi tuntenut vain.
Oi, uskoton, oi ainut armahain, ei mulle kosto kuolon rauhaa suo, ei sammuta sen tulta rinnastain ei Orkus eikä Lethen vuo. Kun kylmä kuolo mun jo niellyt on sa elä yhä hekkumassa maan, mut kavahda, sun luokses, onneton, ma vielä vainajana saan! Ktemon, Ktesias, hei, hyvät miehet, porvarit, tulkaa, kaikki te, joille on kallis Ateenan ja nuorison parhain! Alkibiadeen koiran häntää ootteko nähneet?
Het' ilomielin hän pojat luokseen huutaa, vuorottain; ja siunauksensa jakaa kullekin ja sormuksensa myös ja kuolee niin. Kai kuunnellut mua olet, sulttaani? Ma kuulen kyllä! Tarinasi vain pian lopeta! NATHAN. Ma olen lopussa. Muu kaikki tästä itsestäänhän johtuu. Koht' isän kuoltua jok' ainut heistä käy esiin sormuksineen, vaatien päämiehyytt' itselleen.
Ma lujuudella vyötin mieleni, heit' yhteisonneensa ma siunasin julkiseen, ma siunasin heitä ja läksin. Maja matala mäellä vilpoisella, siell' asuu ainut hyvyys nyt. Kun riensi jo syysaurinko varhain vaipumaan, nyt siunaan kapeaa ja neitseellistä vuodetta vain. Kylät tuoksui.. Kylät tuoksui, välkehti kaupungit, minä matkasin pois. Ne kaikki mun omani olleet ois, kylät kukkivat, helkkyvät kaupungit.
Paris, jos ois mulla Niin hyvä syy, kuin teillä, myöhään maata, Muut eivät vois kuin taivaalliset toimet Mua vierellisen luota temmata. DIOMEDES. Niin oikein! Huomenta, Aeneas-prinssi! PARIS. Se urhomies on; kättele, Aeneas! Sa itse kerroit, kuinka Diomedes Sua sotakentäll' ajoi viikkokauden Jok' ainut päivä. AENEAS. Terve, urho, nyt Kun leuto rauha on!