United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vinitius hymähti hajamielisesti ja vastasi: "Pysyn kuin pysynkin." Mutta hänen sieramensa laajenivat ja hän hengitti kiivaasti. Petronius katseli häntä ja kohautti olkapäitään. "Hän ei ollut filosofi sestersinkään edestä. Tästä Marsin pojasta ei minun ikinä onnistu tehdä ihmistä." Vinitius ei kuullut, mitä Petronius sanoi. "Nyt he ovat Carinaella," puheli hän itsekseen.
HECTOR. Ken täss' on saapa vastakiitokseni? AENEAS. Tää ylvä Menelaus. HECTOR. Oo! Tekö, herra? Siis, kiitos, kautta Marsin sotakintaan! Tät' uutta valaa älkää naurako: Tuo quondam vaimonne hän vannoi aina Venuksen hansikkaaseen. Hän voi hyvin, Vaikk' ei hän terveisiä laittanut. MENELAUS. Hänestä vait! Se nimi minut tappaa.
Tämä iloinen kirje sai aikaan, että Kaarle XII vastustelematta suostui pukeutumaan siihen asuun, joka leskikuningattarella oli hänen varaltaan, nimittäin sodanjumala Marsin. Mutta sodanjumala ei ollut tällä kertaa pelottava. Valon loiste hänen otsallaan vaikutti elähdyttävästi kaikkiin noihin perhosiin, jotka lentää lekuttelivat kuninkaan saleissa.
"Onko siitä jo kauan, kun vainot ovat alkaneet?" "Muutamia osastoja lähetettiin Tiberin taakse jo ennen puoltapäivää." Näitä sanoja lausuessaan sadanpäämies varisti maljasta hiukan viiniä Marsin kunniaksi ja jatkoi sitten: "Suokoot jumalat sinulle, oi herra, kaikki mitä toivot." "Ota maljakin," sanoi Petronius. Sitten hän antoi Anthemiokselle merkin jatkaa hymniä Apollon kunniaksi.
Näin sinun seisattuvan, huoahtavan, Kun kreikkalaiset piiriin sinut saarti Kuin Olympian sankarin. Tuon näin, Mut kasvojas, jotk' aina teräs peitti, En koskaan nähnyt. Esi-isäs kanssa Ma taistelin; hän hyvä sotur' oli, Mut, kautta Marsin, kaikkein meidän pään, Sunlaises ei. Oi, tule vanhan syliin; Ja tervetullut tänne, sankari! AENEAS. Se vanha Nestor on.
Voi jospa hänen mieleensä astuisi joku ilmestys taivaasta, niin ihana, että se haihduttaisi kaiken muiston Annikka Lylestä! Sen te, Menteith, kenties katsotte mahdottomaksi? No hyvä, käykäämme siis kumpikin omaan palvelukseemme, te Cupidon, minä Marsin.»
TROILUS. Kyllä, Kreikan mies; Sen näytän präntillä niin punaisella Kuin Marsin sydän, jota Venus paahtaa. Ei nuoressa voi lempi hartaamp' olla Ja ikuisempi. Kuule, Kreikan mies: Niin suuresti kuin lemmin Cressidaa, Ma Diomedest' yhtä paljon vihaan. Mun on tuo rannus hänen kypärässään. Vaikk' ois sen kypärän Vulcanus tehnyt, Niin miekkani sen pirstaa.
Vaunussa olikin nyt arvokkaana saaliina kaikenmuotoisia ja kaikenlaisista aineista tehtyjä pikareja, laseja ja maljoja näköjään aivan epäjärjestyksessä, mutta todellisuudessa ne olivat taiteellisen käden järjestämät. "Kautta Marsin, voitonjumalan", huusi prefekti nauraen. "Ensimmäinen roomalainen triumfi kahteensataan vuoteen. Harvinainen tapaus! Saanko tämän voittokulun hajoittaa?"
Hän ei huolinut niin paljon korkeammista kansaluokista; hän tyytyi siihen, että nämät vaan pelkäsivät häntä. Mutta rahvaan ja sotamiesten ystävyyttä hän tavoitti. Kesken tätä yleistä hätää hän sentähden astui esiin ja pani paljon voimia liikkeelle sen lieventämiseksi. Hän avasi kansalle Marsin tanteren, Agrippan tilat ja rakennukset ja myöskin omat keisarilliset puutarhansa.
Tuon säären muodon tunnen, käden tunnen, Merkuriuksen jalan, Marsin reiden, Herkuleen jänteet; mutta Zeun kasvot Taivaassa murhaa? poissa on. Pisanio, Sun päälles kaikki kirot, tulkoot, mitkä Hekuba hullu kreikkalaisiin syyti, Ja minun myös! Tuon hurjan liitoss' olit, Tuon Cloten perkeleen, ja yljältäni Pään katkaisit! Petosta olkoon vasta Luku ja kirjoitus!