United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä välin seisoi Nahkasukka pitkän pyssynsä nojassa, pää vähän sivullepäin käännettynä ja näytti vaipuneen syviin mietteisin.
Ei yksikään Delavari kammo viimmeistä hetkeään, ei kukaan Mohikani pelkää kuolemaa; Suuri Henki kutsuu, ja hän menee. Isääni olen kunnioittanut, äitiäni olen rakastanut, heimolleni olen ollut uskollinen. Mingot olen tappanut olen tappanut Mingot, ja suuri Henki kutsuu poikaansa. Minä tulen, minä tulen, hurskasmielisten maahan tulen minä." "Mitä sanoo hän, Nahkasukka?" kysyi Edwards.
Nahkasukka seisoi paikallansa ja katseli poistuvia tyttöjä, kunnes he muutamassa tienpolvekkeessa katosivat hänen näkyvistänsä. Silloin kutsui hän koiriansa ja palasi takaisin metsään.
Antaa tänne riksi lisää, Billy, niin saa tekin ampua vielä kerran." "Ei, vuoro on minun," sanoi Edwards; te olette jo saanut minun maksuni. Menkää pois tieltä ja antakaa minun koettaa onneani." "Se on vaan suotta menetettyä teidän rahanne, poika," sanoi Nahkasukka. "Kalkkunan pää ja kaula on kovin vaikea pilkku harjaantumattomalle kädelle ja hermottomalle olkapäälle.
"Pitää neekeri parka kanssa selvä peli," huusi Brom, joka järkähtämättä seisoi samassa paikassa. "Jokainen tietää, että linkkaus on sama kuin laukaus. Antaa massa Jones antaa lady päättää." "Niin on," virkkoi Billy; "semmoinen on ampumalaki tässä osassa maata, Nahkasukka. Jos tahdotte ampua vielä kerran, niin on teidän maksaminen uudestaan.
Heti juoksi Nahkasukka esiin ja asettui hänen eteensä, kovasti huutaen: "Tule tänne, Hektor, tule tänne, vanha hupsu; elukka on sitkeähenkinen ja voipi hypätä jälleen neljälle jalalle." Natty seisoi pelkäämätönnä tyttöjen edessä, huolimatta haavoittuneen pantterin rajusta rimpuilemisesta ja uhkaavista liikkeistä, joista näkyi että sen raivo alkoi uudistua.
Ilahuttakaa vanhan miehen sydäntä, jos vielä olette elossa." "Kuulkaa!" sanoi Elisabeth. "Se on Nahkasukka hän etsii minua." "Se on Natty," huudahti Edwards; "vielä voimme tulla pelastetuiksi." Suuri, kaarenmuotoinen liekki välähti tällä hetkellä näkyviin metsässä riehuvan tulenkin läpi, ja sitten seurasi lyhyt, kimakka pamaus.
"Mitenkä, vanha Nahkasukka; oletteko te ulkona näin aamusella?" sanoi hänen kilpailiansa melkein ivaten. "Hyvä, selvä peli on kuin kallis kivi. Mutta minulla on ampumavuoro ennenkuin teillä, vanha toveri; nyt joko jää kurkku kuivaksi tai saadaan hyvä päivällinen."
Ei kukaan huolinut koota saalista, jota niin runsaassa määrin virui pitkin tannerta, että maa oli täydellisesti peitossa näiden räpisteleväin uhrien alla. Nahkasukka katseli kaikkea tätä ääneti mutta harmissaan; hän hillitsi kuitenkin tyytymättömyyttään, kunnes näki kanuunan. "Tämä on seurauksena maan antamisesta uudisasukasten haltuun," virkkoi hän.
Nahkasukka on ainut mies lisäksi, jolle olen antanut samat oikeudet, ja on tuleva aika, jolloin ne ovat arvossaan. Mutta minä ostan kauriisi kas tässä, tämä seteli korvatkoon sinulle meidän molempien laukaukset." Vanha metsästäjä suoristi pitkän vartalonsa ylpeyttä osoittavaan asentoon tämän vuoropuhelun aikana, mutta hän odotti, kunnes toinen oli lopettanut puheensa.