United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen oppinut olen minä, Enk' unhoita sitä, en; Ja kielioppina mulla Oli kasvot kultasen. Sun, armas kultani, kauvas Vien siivillä laulelon, Pois Gangesvirran maille, Nuo ihmeseutuja on. Siell' ainian kukkii puisto Ja huojuvi kuutamaan; Ja lotoskukka vuottaa Jo lempisiskoaan. Siell' ailakoivat kielot Ja nyökkivät tähdillen; Aniarmaat ruusut kuiskuu Salasatuja tuoksuillen.
Tuo tuliportto tuoss' on Tuhompi miekkaasi, vaikk' onkin hällä Keruubin katse. PHRYNIA. Huules syököön rutto! TIMON. En suudella sua tahdo; silloin rutto Omille huulillesi palajaisi. ALCIBIADES. Kuink' on noin muuttunut se jalo Timon? TIMON. Kuin kuu, kun ei voi valoa se antaa; Enk' uudistunut minä, niinkuin kuu: Ei aurinkoa, miltä lainata. ALCIBIADES. Mill' auttaa voin sua, jalo Timon?
Eik' itseään paremmaks katso, Kuin niitä, joita hän kiroo." Niin, Herra, mä ylistän nimeäs, Enk' itseäin paremmaks katso, Kuin niitä, joita mä kiroon. Mutta mä kiroon niitä. Mikä se on, joka piinaa mua Ja käskee hurjiin kostonhuutoihin? Ne vaijenna, Herra! Anna mun kuolla kuin poikas, Joka rukoili pyövelein eestä! Ei, min' en voi. Kostoa, kostoa!
Niin kävi matkani kaupunkiin; en toist' omin ehdoin Tee, enk' arvele myös pakotettuna saavani sinne. Lumihiuteet. Vajoopi maahan Myrjaadit henget, Sylistä Luojan Erottamat; Hymyillen, itkein, Ne lempii, kärsii, Ne kukkii kotvan Ja kuihtuvat. Jokaisen hengen Sisällä piillen On ihmissielu, Miel' lämmin on; Jokaisen sielun Syvyy'ssä piillen Ajatusmailma On ihmenon.
Hän äänetöinnä, kalveana istuu Ja itkee vaan ... ei hiisku sanaakaan. Hän häijyltä ei näytä, mutta lempo Voi vaimon silmiin, katsantohon luottaa. Hän rikosta on tehnyt varmaankin, Sill' kovaa käskyä en kapteinilta Ois saanut muutoin häntä vartioita. Vaan kuinka Vappu viipyy! Koko päivän Oon tässä istununna, enk' oo saanut Sen vertaa suuhuni, kuin kärpäset, Kut mua syövät.
Kons' elon ilmojen valkeutt' on näkemässä hän vielä, tuskia kärsii hän, enk' auttaa voi minä lainkaan. Vaan menen sinne nyt, että jo lapseni nään mä ja kuulen, huoli mi häll' on, vaikka on kaukana kamppaelusta." Virkkoi noin sekä lähti jo luolastaan. Kera muutkin itkien seurasivat; avotieksipä aukeni aalto.
Jos saan sua neuvoa, niin ensin lähdet Firenzeen, siellä eräs ystävätär sinusta pitää alttiin huolen. Heitä kaikk' epäilyt, se olen minä itse. Koht'ikään sinne puolisoni luo ma lähden, enkä iloa vois hälle enk' itselleni tuottaa parempaa kuin jos ma sinut saatan keskuuteemme.
KNUUTI. Vaan miten, Aksel? AKSEL. Kuninkaalle puhun Mä siit', enk' ole velvollinen teille Tiliä tekemähän. Mun on Valpur Uhalla kaikkein piruin, kaikkein munkkein. KNUUTI. Tää oiv' on uutinen! On hyvä mulle. Tää kirkon asiaksi kääntyy. Meidän Pääpiispa tähän seikkaan tuskin puuttuu; Hän itse rakastunut ollut on, Se vanha houkko. Siispä veli Knuuti!
"Vaan siitä sä ylpeillä taidat, Ett' ajettu milloinkaan Niin jaloa otust' ei ennen Ole saloilla Suomenmaan. "Enk' usko, ett' edes vasta Niin uljahan otuksen Käy kimppuhun talonpoika, Kuin käynyt on Luukkonen." Kaarlo Kramsu. Gezelius.
Enk' ymmärtänyt arvoitusta, miksi Ne jäädytitkään noin jääpuikkosiksi. Enk' ymmärtänyt, miksi multa yksin Niin paljon tahdoit viedä, riistältää, Kun onnen tarjoamin viihdytyksin Muut riemun maljain ääreen yhä jää. Nyt tiedän sen: sa juuri onnen parhaan Sill' airut oot, ken eksyi täällä harhaan.