United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !


Epicurus lausui seuraavat epäonnistuneet sanat: "Satis magnum alter alteri theatrum sumus" , ikäänkuin jos ihmisen, joka on luotu mietiskelemään ja tutkimaan taivasta ja kaikkea jaloa ja ylevää, pitäisi polvistua pienen epäjumalan edessä ja alistua joskaan ei suunsa orjaksi, niinkuin eläimet , niin toki silmänsä vallittavaksi, silmän, joka annettiin korkeampia tarkotuksia varten.

Mutta tästä seikasta en paljoa välittänyt, koko huomioni kun oli kiintynyt noiden highlantilaisten jalomielisyyteen. »Se on jaloa», huudahdin. »Minä olen whig, tai vähän parempi; mutta sittenkin minä sanon tätä jaloksi menettelyksi.» »Sinä olet whig», vastasi Alan, »mutta sinä olet sivistynyt mies; siinä syy.

Toinen kohtaus. Juhlahuone Timonin talossa. Suuret ruokapidot. Flavius ja muita palvelijoita. Sitten tulevat Timon, Alcibiades, Lucius, Lucullus, Sempronius ja muita Ateenan senaattoreja sekä Ventidius. Seuralaisia. VENTIDIUS. Suurkunniainen Timon, jumalat on Isäni ikää muistaneet ja hänet Ikuiseen rauhaan vieneet. Autuaana Hän erosi ja minut rikkaaks jätti. Jaloa sydäntänne palkiten.

Sillä tavallako he poikaani kohtelevat! Vai ei hän kelpaa Roposen vävyksi! Niin! Ei hän kelpaakaan! Hän on liian hyvä siksi. Hän ei ole orja niinkuin he, hänessä liikkuu vapaata aatelisverta. Kuinka mahtavasti hän puisteli päältään heidän soimauksensa, luottaen omaan itseensä, luopui koko tuosta laumasta, jossa ei hänen jaloa sydäntään ymmärretä!

Tämä hänen käskystään julki julistetaan. Kaikki linnan huoneet ovat avoinna, ja siellä on vapaa kestitys tästä, viidennestä, hetkestä alkain siihen saakka, kunnes kello on yksitoista lyönyt. Jumala siunatkohon Kypron saarta ja jaloa päällikköämme, Othelloa! Kolmas kohtaus. Linnan sali. OTHELLO. Tän' yönä, Michael, vahdist' ota vaari.

Vasta sitte kun tämä häpäisevä vihkimys on tyhjäksi tehty, taidan minä taasen tyttärenäni sinua syleillä, mutta en nyt, kun tuo häpeän pilkku sinun jaloa nimeäsi tahraa." "Ei, ei, äitini, Jumalan tähden," huudahti Margareetta, "ei, ei! Jumala on hänen minulle antanut puolisoksi; hänen omansa minä olen, siksi kuin Jumala itse meidän eroittaa.

Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa Ja jaloa mink' ihmisrinnass' on, Työn hedelmät ja voitot taistelon Ne nöyrästi hän synnyinmaalle antaa. Jumalan kirous On pyhä rakkaus: Kun sydän hyljättynä halkeaa, Elämä kuihtuu, toivo katoaa, Yön rauha poistuu, päivän kirkkaus Ja katkeraa on joka tuulahdus: On autio, on tyhjä silloin maa.

"Ei löydy ainoatakaan ihmistä ilman elämän päämäärää, se on kaikkialla, missä vaan on rakkautta. Meidän täytyy vaan saada se itsellemme selväksi. Ajatelkaammepa vaan tätäkin pitäjää, kuinka paljon voisitte täälläkin vaikuttaa. Sillä, uskokaa minua, kaikki ei ole niin valoisaa ja jaloa, kuin se, mitä tänään olen teille näyttänyt.

Se oli uutta voittamista joka päivä, kilpasillaoloa, aina edistyvää ennätystä, mikä antoi varmuutta ja uskallusta ja myöskin ylpeyttä. Ja silloin minä myös pääsin kosketuksiin sen kanssa, mikä on kaunista, suurta, jaloa ja ylevää. Sinä kai nyt taas tulit siinä muodossa minua vastaan, kiersit taas sitä tietäsi eteeni, hiiviskellen hyvänä haltijana ympärilläni.

Nuoruudessamme tavallisesti luulemme, että omat tunteemme ovat yleisön tunteita paljon paremmat ja luulemme, että ainoastaan me voimme oikein käsittää kaikkea ylevää, korkeata ja jaloa; mutta tämä otaksuminen on ainoastaan uudestaan syntymättömän ihmisen; senpätähden se ei voikaan kasvaa ja vireillä pysyä.