Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Enmä tänne tullutkana, Tullutkana, saanutkana, Nurkkihin nuhajamahan, Soppihin sohajamahan; Tulin ihmisten iloksi, Nuoren rahvahan ratoksi. Kiitos kaunosen Jumalan, Sain yhen iloisen illan, Remullisen juhlapäivän; Enk' ole nurkissa nuhannut, En sohannut soppiloissa, Aina tanssin taitavasti, Keikuin keskilattialla.
GLOSTER. Sananen teille, lanko Buckingham. BUCKINGHAM. Hetkeksi poistukaatte; minä seuraan. STANLEY. On riemujuhla vielä määräämättä, Huomenna liian äkkinäistä oisi; Enk' itsekään niin kunnoss' ole vielä, Kuin olisin, jos päivä lykättäisiin. ELY. Miss' ompi armollinen protektori? Min' olen mansikat jo toimittanut. HASTINGS. Iloinen, laupias on tänään prinssi.
Joka pojassa tunteepi kuvansa, Hän ketuilta olkoon varoillansa. Neoloogeja. Nuorukaisen kerran kohtasin ma; Minä kyselin ammattiansa. Ma pyrin niin kuului sanansa Enk' suinkaan voimiain säästä, Kas talonmieheksi päästä. Ma virkoin: sen hyvin teette te, Ja toivoin, ett' pääsisi perille, Vaan kuulin sitten, ett' taatoltaan Hän perii ja myöskin maammoltaan Joukon somia ritari-hoviloita.
Kun annoin sen, nuor' aivan olin silloin, Enk' aavistanut mihin olin luotu. Mut silloin jo ol' uljaat tuumat mulla, Rakastin hartahasti isäni Jaloa työtä, Ruotsin vapautta, Verestä kukkaa, puhjennutta tuskin, Ja vihast' usein puistin voimatonna Ma nyrkkiä, kun veljieni löyhyys Ja ahnas aateli ja palkkapapit Työt' uljast' yrittivät kukistaa.
Sen, sen ootte sydämen pohjissa nyt pohtinut, ja tarjoutumaan tulette. Ah, taivas! RISTIRITARI. Mies hurskas, rauhoittukaa, ystävä, senvuoks en saavu, siitä patriarkkaa en puhutella tahdo. Yhä vielä siit' asiasta mitä ennenkin ma aattelen. Enk' arvoa, min mulle niin suora, hurskas kunnon mies soi kerran, mä eläissäni mistään hinnasta kadottavani mielis.
Tarkatkaatte häntä: Niin häntä kuvaa oma käytös, että Puheeni säästää voin ma. Seuratkaa vaan Ja huomatkaatte, miten jatkaa hän. LODOVICO. Voi, että näin ma hänest' erehdyin! Toinen kohtaus. Huone linnassa. OTHELLO. Te ette mitään ole nähnyt siis? EMILIA. En kuullutkaan enk' epäillytkään koskaan. OTHELLO. Olette nähnyt hänet Cassion kanssa.
Mua muinen taivaan lempi syleili, Sabbaatin juhlarauhaa välkähdellen; Ja kelloin sävelvirta soi niin aavistellen, Rukoilu hekkumin mua viehätti; Salaisen sulokaipuun ajamana Ahoille astuin, saloillen, Ja kyynel vieri viljavana, Kun mailma heräs minullen. Se virsi riemukisat nuorisolle tiesi, Keväisen juhlan onnea; Muistelless' hellyn: laps' nyt oon, en miesi, Enk' astua voi synkkää viime askelta.
On mulla vaimo, lies, en jakoon päästä ketään; mua ei hae lautamies, enk' käräjiin vie ketään. Lie penni joutaviin, mut siit' en kiitä ketään; jos takuuseen en kelpaa, niin en lainoin kiusaa ketään. Ma herrasmies en lie, mut pokkuroi en ketään; on miekka, lempo vie! en liki laske ketään. Vain vapaa, iloinen, en koskaan sure ketään! Jos ei mua kysy ken, en myös mä kysy ketään.
Tätä hän hyräili: Minä vaivainen mato ja matkamies Mont' vaarallist' vaellan retkee, Isänmaat' etseissän' tässä tiess' Enk' löydä levon hetkee. Nurkumatta teki hän mitä käskettiin, nurkumatta kuuli hän monet kovat sanat, joita tuommoinen koditon raukka maailmassa aina saa kuulla. Ja tämä ihmeteltävä kärsimys ja nöyryys se vaan yllytti ihmisten pahuutta häntä kohtaan.
Te hävyn tunnost' ette tietävän Näy neulan vertaa, sen nyt ymmärrän: Syytönnä te ja viatonna vaan Kehtaatte mulle tulla kertomaan Työt' ilkeintä, jot' ihminen voi tehdä. SALMO. Noin suurta rikosta en tässä näe, Enk' edessänne huoli hävetä Soturin uljaan poikana, niin totta Kuin miekka-käsin kaatui isäni, Palvellen maamme köyhän kunniaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät