Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
AARON. Vaikk' en ma uskoisi, enk' uskokaan, Niin, koska tiedän, että olet hurskas Ja omaat mitä tunnoks sanotaan, Ja pappismetkuihin ja -mutkiin luotat, Joit' olen nähnyt sinun noudattavan, Niin vaadin valaa; tiedän, että narrin On jumalana tiukusauvansa, Ja mitä siihen vannoo, sen hän pitää; Siks sitä penään.
enk' yksin minä vastaustas halaa, vaan kaikki muutkin niinkuin vettä kylmää mies Intian tai Etiopiankin. Sa virka, mistä johtuu, että seinän teet itsestäsi vasten aurinkoa, kuin käynyt vielä et ois kuolon verkkoon?» Näin virkkoi yks, ja varmaan ilmoittanut ma oisin itseni, jos uus ei kumma, juur' esiintyvä, ois mua kiinnittänyt.
NATHAN. Kun tulitte, ma kolme päivää, kolme yötä olin tomussa itkein Herran eessä maannut. Enk' itkein vain, vaan Hälle raivoten, tilille vetäin, kiukuin kiroten maailmaa, itseäni; kristikuntaan ikuista vihaa vannoin MUNKKI. Ah, sen uskon! NATHAN. Vaan vähitellen järki palautui, se vienoin äänin puhui: 'Jumala on silti, Hänen päätöstään myös tämä! No niin!
"Andreas," sanoi kuoleva, "minä olen syntiä tehnyt taivasta ja sinua vastaan, enk' enää ole kelvollinen sinun vaimokses nimittää." André avas silmänsä. Samana hetkenä, jona hänen tajuntansa toipua alkoi, ei hän muuta nähnyt kuin synkeät kasvot, joita hän, aina siit' aikain kuin hän Tromsöössä nämä ensi kerran näki, pahan henkensä kasvoiksi nimitti. Täss' olivat ne taas!
Ei mua muista, tervehdä Ne laulull' armahalla, Mä yksinäni kaihoan Ja itken, impirukka. On impi köyhä, suloton, Kuin huomaamaton kukka. Voi, kuitenkin, mit' aattelen! On mulla hyvä näinkin. Oi, onhan puhdas sydämein, Jos yksin jään tai jäinkin! En kaunottareks kaupungin, En tahtoiskaan mä tulla, Vähemmän vaaran valkeita, Kuin heillä, ompi mulla! Enk' imarrusta kuulla, en Ma tahdo halpaa, turhaa.
Mut kurjien orjain ruumiit, Mitä niistä mä huolisin?" Mut Långström, iloinen veikko, Hän naurahti, lausuen: "Ei saalista aina saada, Vaikk' ollaan jäljillä sen". "Vaan siitä sä ylpeillä taidat, Ett' ajettu milloinkaan Niin jaloa otust' ei ennen Ole saloilla Suomenmaan." "Enk' usko, ett' edes vasta Niin uljahan otuksen Käy kimppuhun talonpoika, Kuin käynyt on Luukkonen!" Unelma.
"Ma", kerskaa X, "en mihinkään kuntaan kuule, Enk' ketään myös ma mestariksi luule; En eläviä koskaan seuraa ma, Enk' oppia myöskään ota kuolleilta". Tää lause ehkä selittää voi näin: "Ma olen narri omin päin". Tokisille. Erlaista yhteen sovittaa ei kestä! En teit' jos missä syömästä ma estä: Te ootte uudet, minä vanhoillain; Jos mitään tehkäät; mulle rauhaa vain! Parahimmille.
Mont' olen päiveä pälynnyt, monta yötä uiksennellut näitä väljiä vesiä, ulapoita auke'ita; enk' on tuota tunnekana, arvoa, älyäkänä, kumpi kuoloksi tulevi, kumpi ennen ennättävi: nälkähänkö nääntyminen, vai vetehen vaipuminen." Sanoi kokko, ilman lintu: "Ellös olko milläskänä! Seisotaite selkähäni, nouse kynkkäluun nenille! Mie sinun merestä kannan, minne mielesi tekevi.
CAESAR. Ma teille kirjoitin, Kun Egyptissä mässäsitte; te Panitte syrjään kirjeeni ja ivall' Ajoitte luotanne mun airueni. ANTONIUS. Hän sisään tunki luvatta. Vast'ikään Kolm' oli kuningasta vierainani, Enk' ollut sama, mikä aamull' olin, Sen itse hälle huomenissa sanoin; Se anteeks-pyynnön veroista jo oli. Tuo mies on tyhjän turha riidassanne; jos ottelemme, pois hän laskust' olkoon.
Niin aattelen, ja syöntä kirvelee... Oi Herra, velkani mull' anna anteeks'! Kätkee kasvot käsiinsä. ANNA. Oi äiti kulta, syntiä on surra! Kuin paljon, paljon enk' oo sulle velkaa! Ma paljon enemmän sain oppia Kuin säädyssäni muut. Sun Annas kyllä Voi maalimassa aikoin tulla kerta.
Päivän Sana
Muut Etsivät