Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Olisipa Löfving nyt kanssamme, virkkoi Luukkonen; liukkaampaa miestä vihollista vakoilemaan ei ole toista. Långström koettakoon onneaan; hän tuntee täällä joka pensaan, eikä ole monta tuntia siitä, kun viimeksi olimme täällä. Långström, joka nyt oli yhtä väsymätön kuin yöllä oli ollut uninen, otti yhden kivekkäistä mukaansa ja lähti seutua tutkimaan.
»Hyvä, jos kaikki olemme yksimieliset», jatkoi päällikkö. »Långström ja Kärkisudd taistelevat pohjoispuolella ja Löfving tekee parastansa etelässä; koettakaamme me sitte Jumalan nimessä kestää sisämaassa.» »Eikö niin, miehet, me seisomme eikä kukaan väisty?» kysyi joku ja toiset vastasivat: »Kyllä me seisomme niin kauan, kun hengissä pysymme.»
Kolmantena tahi neljäntenä yönä lepäsimme jossakin kapakassa, ja vartijamme olivat tavallisuuden mukaan hiukan nauttineet. Minä makasin valveillani enkä saanut unta, sillä siteet pakottivat kalvosiani. Oletko hereillä Långström? kysyin minä. Olen, sanoi hän, minä ajattelen, että saattaisimme siirtyä tuonne pihalle.
Mut Långström, iloinen veikko, Hän huudahti nauraen: "Mä leikissä myös olen myötä, Mut sitä te muistakaat: Nuo otukset suuret ne potkii, Ja koivet on voimakkaat." Jo nukkui levossa Tsaari, Mut äkkiä heräjää, Kun ulkona huudot kaikuu Ja asehet helähtää. Nuo metsien hurjat sissit Ovat tulleet peitossa yön Nyt Tsaarin he vangita tahtoo, Nyt alkavat verityön.
Mut kurjien orjain ruumiit, Mitä niistä mä huolisin?" Mut Långström, iloinen veikko, Hän naurahti, lausuen: "Ei saalista aina saada, Vaikk' ollaan jäljillä sen". "Vaan siitä sä ylpeillä taidat, Ett' ajettu milloinkaan Niin jaloa otust' ei ennen Ole saloilla Suomenmaan." "Enk' usko, ett' edes vasta Niin uljahan otuksen Käy kimppuhun talonpoika, Kuin käynyt on Luukkonen!" Unelma.
Ja Luukkonen kuolleita katsoi, Veriuhreja urhotyön: "En teidän tähden mä tänne Ole rientänyt halki yön. "Otus oiva täällä on nähty, Sitä pyytää mä halusin, Mut kurjien orjain ruumiit. Mitä niistä mä huolisin?" Mut Långström, iloinen veikko, Hän naurahti, lausuen: "Ei saalista aina saada, Vaikk' ollaan jäljillä sen.
Bertelsköld ja Långström saivat nyt kahdeksan toverinsa kanssa, satulattomain hevosten selässä istuen ja ilman avun toivoa, rynnistää enemmän kuin sadan sotamiehen ja talonpojan sekä kolmen-, neljänkymmenen kasakan muodostaman joukon läpi, samalla kun kaarti pikamarssissa kiirehti kartanoa kohti.
Kuolema ja kadotus! huusi Långström, kun oli tultu savusta ulos ja kirkas päivänpaiste valaisi vangitun kasvoja; eihän tämä olekaan tsaari. Hän se on! huusivat toiset; me tunnemme hänen kullalla kirjaellun takkinsa ja hattunsa! Luukkonen, joka vähän ennen oli ollut pelätyn hallitsijan kanssa tekemisissä, tunkeusi esille ja pyyhkäisi ruskeat hiukset vangin otsalta syrjään.
Tuskin oli viittätoista askelta välillämme, sanoi Långström; minä olisin aivan hyvin voinut ampua hänet pistoolillani; mutta minä ajattelin itsekseni: olkoonpa vaikka itse perkele, mutta liian hyvä hän on kaatumaan noin häpeällisellä tavalla kunniallisen sotamiehen kädestä, ja tuskin on kolme viikkoa siitä, kun hän lahjoitti minulle henkeni.
Lundberg on lähetetty kuulustelemaan ja on kohta ilmoittava, miten asiat ovat, sanoi Bertelsköld, ojentaen kiikarin esimiehelleen. Olen näkevinäni pitkän vartalon keskellä väkijoukkoa, sanoi kreivi Horn. Kenties se on teidän ylhäisyytenne kasööri Långström, joka jakelee rahoja. Kokenut valtiomies naurahti.
Päivän Sana
Muut Etsivät