United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Voi kiusattu!" tuskitteli Topias sormitellessaan rahoja. "Mikä nyt? Ettekö ostakaan...?" Miehen muoto julmistui, arvet näkyivät kohta rumempina. "Minulla ei ole pientä rahaa." "Eikö yhtään?" "On, mutta kymmenen penniä vaan." "Oo, en minä enemmästä välitäkään, minulla on itselläni viisi penniä."
Osalliset, onnelliset, Veralla verensä maksoi, Sametilla saunatiensä; Ei oo meiän veljeksissä, Ei meiän sisaruksissa, Maammon maion maksajoa, Emon koulun kostajoa. Maksankon marjoilla kesällä, Kostan koivun jältösillä; Ei marjat mitänä maksa, Maammon maitojen eholla; Ei ne kosta koivun jället, Kosta ei koulua emoni.
Lähtee kiiruusti ulos perä-ovesta, jossa sattuu yhteen Jaakon, paronin palvelian kanssa. Kuudes Kohtaus. JAAKKO. Jos kruunun vaatekappaleissa tuo Oi oisi, luulisipa, mielestäni, Ett' kasakan me tänne saaneet oomme. Ma hänt' en suurin tahdo uskoa, Sill' silmä kieltää mitä suusta käy. Hän öisin hiipii pois ja tuntikaudet On kadoksissa. Oikein ei oo laita.
Kyll' osaan olla mieliks' ihmisten, Näin hämilläin tok' en oo ollut koskaan; Tosin ei ne tottuneet oo parhaasen, Mutt' ovat lukeneet niin paljo kirjamoskaa! Mitenkä teemme siis, ett' uunna kaikki sois, Samalla tenhoisaa ja hauskaa ois?
On siinä tuossa Kallessa vielä puhujaa, nauroi Lassi vapauttaakseen seuran vähän tukalasta juhlallisuudesta. Oo vait, se ei ole mitään puhetta. Johan sanoin, että olen itse kokenut Lassi pelkäsi, että Kalle vielä yltyisi jatkamaan. Kukas on sepittänyt tämän laulun sanoi hän että
Kun näet Anna Doroteea toi epäluuloisen Manassen tupaan ja käski isän alkaa opetustyön, selitellä murisee hän: »Eihän siitä mitä opetuksesta tule kun ei oo patukkoo». Manasse väänsi häneen silmää hyvin omituisin elein. Mutta ei äiti olisi nyt antanutkaan vitsaa käyttää, ihan alussa ja kun asiakin oli niin juhlallinen, kirkollinen aivan.
Hänen oli löydettävä hänet, millä ehdoilla hyvänsä. Se oli hänen pyhä velvollisuutensa. Kuinka kävisi hänen isänmaansa, jos se hänet menettäisi, kuinka hänen armaan Ainonsa, jos hän tuonelaan muuttaisi! Oo, kauheata! Hän tuli Helenan kadun päähän.
Tarkastajat: Kui oo pantu papuskoija Tuppaeltu tupuskoita Kyll' on pitkät, kyll' on hienot Kyll' on hienoo heijaeltu Kalan kieltä keträelty Kyll' on hienoo kuottu.
Mutta Lemminkäinen pöyhkeilee kauneudellaan: »Jos en oo koiltani korea, Suvultani aivan suuri, Mä valitsen varrellani, Otan muilla muo'oillani!» Saareen tultuansa palkkautuu Lemminkäinen paimeneksi ja on pian muuttanut naisten ensihetkisen naurun tulisimmaksi rakkaudeksi. Ei ollut Saaressa naista, ei naitua, ei naimatonta, joka ei hänen tähtensä olisi unohtanut kaikkia muita siteitä.
MARGARETA. Voi ilmiötä pimeässä yössä tuhansien kuolemien tähden! KARIN. Tuhansien kuolemien tähden ah ja voi! CONON. Kuoli siis Anian. KARIN. Margaretan kihlattu! MARGARETA. Oo! CONON. Pidinpä häntä omana poikanani, mutta sai hän murheellisen lopun! MARGARETA. Hän taivaaseen astui, tulisissa vaunuissa hän kohosi, ja aukenivat pilvet. Tämä kunnia miehelle, mi kaatui maansa vartijana!