United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ione», hän virkkoi puristaen hänen kättään, »jos sinä kuulet minua paneteltavan ja syytettävän, ethän usko noihin puheisiin?» »En koskaan, veljeni, en koskaan.» »Etkö sinäkin arvele, oman uskosi mukaan, että pahateko aina rangaistaan ja hyvä palkitaan?» »Voitko sitä epäillä?» »Etkö siis myöskin usko, että todellinen hyvä vaatii uhrautumista suuren päämäärän, hyveen saavuttamiseksi?»
He kuvittelevat kaikkien muiden olevan yhtä helposti lahjottavissa kuin he itse ovat ja luulevat pettäneensä hyväntekijöitään, koska eivät arvele kenenkään tekevän hyvää toivomatta siitä palkkaa. Paheksumisesta. Paheksuminen on vihan tai inhon laji, jota luonnostamme tunnemme niitä vastaan, jotka tekevät jotakin pahaa, olkoon se minkälaatuista tahansa.
Poika katsoi suoraan Viijan silmiin ymmärtämättä, mitä hänen käskettiin kysyä. Kihlaa vaan pois, elä arvele. Saat koko talon tiluksineen. Mitä? kysyi Reeta vähän tuskaantuneen naurulla. Sulhanenko, totta maar, siinä jo porottaa kihlakello kourassa? On kai se. Mitäs täti sanoo siitä? Ei ole ensimmäinen tarjokas köyhä.
Yhtä jos vettä joisi. Tule pois, eläkä arvele. Vuotahan Mitä sinä siitä pihasta vahtaat? Pieni poika palleroinen tassutteli portille, painoi nenänsä kahden säilän väliin ja tirkisteli sieltä suoraan heihin. Kauppa-Lopo! hän huusi. Tunsipas! Ihme kumma, ja Lopo kun ei häntä ollut huomannutkaan silloin käydessään. Kulta-nuppu! Vai tiedät sinä nimeni. Kauppa-Lopo! Sepä hyvä!
Niin kävi matkani kaupunkiin; en toist' omin ehdoin Tee, enk' arvele myös pakotettuna saavani sinne. Lumihiuteet. Vajoopi maahan Myrjaadit henget, Sylistä Luojan Erottamat; Hymyillen, itkein, Ne lempii, kärsii, Ne kukkii kotvan Ja kuihtuvat. Jokaisen hengen Sisällä piillen On ihmissielu, Miel' lämmin on; Jokaisen sielun Syvyy'ssä piillen Ajatusmailma On ihmenon.
Reinhold huomasi Fredrikin epäilyksen, avasi matkalaukkunsa, otti siitä nahkaisen esiliinan ja tuppiveitsensä esille ja huudahti: "Katsohan vaan, ystävä, katsohan vaan näitä! vieläkö epäilet minua, enkö ole kumppanisi? Minä näen, että pukuni sinua oudostuttaa, mutta minä tulen Strassburgista ja siellä käyvät tynnyrisepät komeissa vaatteissa kuin jalosukuiset. Muuten oli minulla kyllä, kuten sinullakin, halua johonkin muuhun, mutta nyt on minusta tynnyrisepän ammatti kaikista paras ja monta kaunista toivetta onkin se herättänyt sydämmessäni. Etkö sinäkin arvele samoin, kumppani? Mutta minusta näyttää melkein kuin olisi nuoruutesi kirkkaalle taivaalle odottamatta vetäytynyt joku synkkä murhepilvi, jolta sinä et voi iloisesti katsella ympärillesi.
"Sanohan vielä kuitenkin ensin", puhui Mäentausta "etkö arvele, että pankki kuitenkin on vakavaraisempi laitos, kuin henkivakuutusyhtiö. Minusta ainakin tuntuu, kuin edellisessä olisivat rahat paremmassa turvassa. Ja muutoinhan pankit auttavat liike- ja teollisuusyrityksiä ja tyydyttävät niiden rahantarvetta, mitä henkivakuutuslaitos ei voi, eikä ymmärtääkseni saane tehdäkään."
SILJA. Voi näitä aikoja, näitä aikoja! ANTTI. Sinulta ei puutu älyä, eikä rohkeutta Topra. MIKKO. Senhän tiedämme entuudeltakin. TOPRA-HEIKKI. No, Matlena! Mikä sinut niin totiseksi teki? Sano jotakin! Sano, sano, eläkä arvele. MATLENA. Minua pelottaa. Pelottaa? Vaikka minä olen tässä? Elä, Topra! Ei minua haluta leikki tällä hetkellä. TOPRA-HEIKKI. Miks' ei haluta? Kun olen niin levoton.
Tulkaa! sanoin pitkän äänettömyyden jälkeen kuului ääneni omastakin mielestäni kolealta ja oudolta tulkaa! Te olette liiaksi väsyksissä, ja ilma teitä rasittaa. Ettekö arvele parhaaksi mennä levolle? Mitä jos kävisitte sänkyyn? Sallikaa minun koettaa lääkärintaitoani ja antaa teille viihdyttävää lääkettä. Hän piteli minua kädestä ja katsoi hartaasti silmiini.
Typeryytensä tähden oli niistä joku, Laitinen nimeltään, vähimmin vihoittanut Malisen mieltä, niin että hän sen kutsui puheilleen kamariin ja kysyi: Otatko minut taloosi kortteeria? Laitinen vähän ällistyi ja alkoi arvella: Mitä sillä kortteerilla? Eikös tässä ole... No elä niitä arvele, sano vaan suoraan otatko vai et. Niin no, kyllähän minä, vaan olisiko tuosta... Mitä tuosta...?