United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kiskasi portin auki yhdellä tempauksella ja kääntyi harjukadulle, jossa liikkui vähemmän ihmisiä ja joka myöskin oli suorin tie Sauna-Ullan mökkiin, jossa toivoi saavansa ruokaa ja yösijaa. Mutta ei hän monta askelta ennättänyt sinne päin mennä, ennenkuin joku juoksee ja huutaa hänen jälkeensä. Kauppa-Lopo, vänta, vänta! Se oli Kennun Ville. Istuin ja vahtasin sinua Liimataisen ikkunassa.
Samaa suuntaa ovat seuraavina vuosina ilmestyneet teokset: Köyhää kansaa, syvästi mieleen painuva kuvaus köyhien surkeasta kohtalosta, sekä laajemmat novellit Hanna ja Salakari, niinkuin myös pienet kertoelmat Lain mukaan ja Kauppa-Lopo; jälkimäisessä ilmaikse tekijän lämmin osan-otto kurjintakin ihmis-olentoa kohtaan.
Mutta ovi oli auki toiseen huoneeseen, eikä Lopo arvellut vähääkään, vaan meni rohkeasti sitä kohti. No, herra hyvästi siunaa, tuossahan se nyt on. Mutta voi yhtäkaikki, kuinka muuttunut! Hyvää päivää! Tunnetteko? Ha, ha, ha, Kauppa-Lopo, muistattehan minua? Totta vissiin Kyllä Rouva nousi tuolilta, katseli pitkään ja epäilevästi. En ihmeekseni olisi teitä enää tuntenut entiseltä näöltänne.
Kauppa-Lopo oli pantu kiinni juopumuksesta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Jo tämä oli neljäs kerta kuin hän vankeudessa istui. Kolmasti ennen hän oli joutunut satimeen, kerran löysästä, kahdesti varkaudesta. Ja aina se oli hänen sydäntään kaivellut, mutta ei toki milloinkaan niinkuin nyt. Sehän se varsinkin harmitti, että oli eksynyt tuohon pieneen, kunnottomaan Jyväskylään.
Voi, voi! Tämmöisiäkö ne olivatkin. Mamma, mamma, kuka se oli? Pari pientä tyttöstä juoksi kilvassa hänen luokseen. Kauppa-Lopo. Kuka on Kauppa-Lopo? Hän on Kuopiosta. Niin ruma! Mamma, näittekö että hän nuuskasi? Nuuskasiko? Rouva nauroi. Saattoipa kyllä. Vinnin portaista kuului jyskettä, hän meni katsomaan. Lopo komusi alas, kantokuorma tavaraa sylissä.
Jokainen Minna Canthin kirja oli isku, jokainen hänen kynänvetonsa vasama, tähdätty vasten porvarillista yhteiskuntaa. Minkä siveellisen suuttumuksen myrskyn esim. Salakari ja poloinen Kauppa-Lopo herättivätkään aikoinaan!
Ihan näen hänet elävänä edessäni. Punaisessa leningissään seisoi siellä ruokasalin kynnyksellä ja oli niin iloinen. »Jasso Kauppa-Lopo, gudaa Kauppa Lopo», ja kädestä tervehti jok'ainoan kerran. Niin herttainen, niin suloinen, ei ylpeä milloinkaan. »Jasso Kauppa-Lopo. Onko hän täällä?» Herran terttu! Mahtoi hänestä olla hauskaa, kun kuuli mainittavan vanhaa tuttua Kuopiosta. Kyllä sen arvaan.
Yhtä jos vettä joisi. Tule pois, eläkä arvele. Vuotahan Mitä sinä siitä pihasta vahtaat? Pieni poika palleroinen tassutteli portille, painoi nenänsä kahden säilän väliin ja tirkisteli sieltä suoraan heihin. Kauppa-Lopo! hän huusi. Tunsipas! Ihme kumma, ja Lopo kun ei häntä ollut huomannutkaan silloin käydessään. Kulta-nuppu! Vai tiedät sinä nimeni. Kauppa-Lopo! Sepä hyvä!
Antaahan olla, kun minä lähden käymään maalla ja pääsen puhuttelemaan rikkaita talon isäntiä. Koetellaanpas, vieläkö on Kauppa-Lopo entisellään. Paljonko tällä on hintaa? Pitäisihän sillä saada kaksitoista tuhatta. Pyydetään neljätoista, että on tinkimisen varaa. Rouva nauroi. Lopoko talonkaupalle? Hassumpaa, ei voinut ajatella. Oletteko jo muuttanut rahaksi kaikki, mitä teillä on tarpeetonta?
En nähnyt. Kuulin vaan kun peuhasivat toisessa huoneessa. Peuhasivatko?... Herran ihme kuitenkin! Että hänellä nyt on monta lasta ympärillä... Ja semmoinen nuori, häiveriäs kuin oli . Pidäs tuota vyyhteä, Riitta, niin saan keriä... Vai muisti minua? Kuinka hän sanoi? Jasso, Kauppa-Lopo. Onko hän täällä? Ooho! Niinkö sanoi? Herra jumala! Juuri samoin kuin ennen tyttönä ollessaan. Juuri samoin.