United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän silmäili äkkiä kirjeen läpi, joka oli kirjotettu sekä arabian että franskan kielellä ja päätettyään lukemisen vastasi katkeralla naurulla: "No, tätä ei olisi voinut ajatella! Ei yksikään silmänkääntäjä voi näin taitavaa muutosta saada toimeen!
Minä muistin sen, mitä tuona pyhänä oli tapahtunut, minä muistin, että olin uponnut järveen, pelastunut ja siitä tullut heränneeksi, ja minä muistin senkin, että se, joka oli ollut koko minun herännäisyyteni, se nyt oli toisen morsian. Silloin minulta pääsi katkera nauru, ja sillä naurulla minä tahdoin nauraa kaikki puhtaaksi.
Kaikki nämät ovat katoovaisia; minua viettelee ainoastansa kuolemattomuus." "Mitä; kuolemattomuus?" kysyi prinssi kavalalla naurulla. "Oletteko kaiken muun hyvän päälliseksi tullut jumaliseksi, minun ihanimpani? Sanokaa toki, mikä kuolemattomuus teitä viettelee. Min' en ymmärrä teitä." "Antakaa anteeksi, Teidän Korkeutenne!" sanoi Voltaire innollisesti.
Päivällinen oli syöty, pöytä oli vapautettu ruokatamineistaan ja puettu kahviasuunsa siihen kuuluvine konjakki-, likööri- ja punssihelyineen, joita ahkerasti soitettiin ja sormittiin ja sitä soittoa heleällä naurulla ja hilpeillä puheilla säestettiin.
Vuorelainen peitti mielipahansa tästä puheesta väkinäisellä naurulla. "Varpunenkin", virkkoi hän, "ollessaan silmää likempänä, näyttää suuremmalta kuin Bengoilen kukkulalla istuva kotka. Te pelkäätte Douglas'eja enemmän, siitä syystä kun he täällä teitä likimpänä asuvat.
Hän ei suvainnut vastata mitään, vaan, kääntyen minun puoleeni toisella ylenkatseellisella naurulla, sanoi: "Tämän oivallisen ja kovasti loukatun nuoren ladyn ystävät ovat teidän ystävänne. Te olette heidän ritarinsa ja puollustatte heidän oikeuksiansa. Tahdotteko tietää, mitä hänestä tiedetään?" "Tahdon", vastasin minä.
"Herra Henderson", sanoi hän pehmeällä, kauniisti soivalla naurulla, "tässä olen juuri sanonut Evalle, ett'ei niin pahaa, jota ei seuraisi jotakin hyvää, sillä Evan tavallista ajattelemattomuutta meidän nytkin tulee kiittää siitä, että saamme päästä teidän tuttavuuteenne".
Tässä", sanoi hän, ojentaen ulos kättänsä ylenkatseellisella naurulla ja katsoen alas maassa makaavaan tyttöön, "on sovelias syy eripuraisuuteen lady-äidin ja gentlemani-pojan välillä; syy suruun semmoisessa huonekunnassa, johon häntä ei olisi päästetty edes kyökkipiiaksi; syy vihaan, murheesen ja soimauksiin.
"Ettehän aio sulkea minua wankihuoneesen?" "En juuri sinne, waan yöksi kumminkin meidän lapsikamariimme ja huomenna kansliaan, paronille." "Kansliaan ja paronille?" huusi Anni. "Olisitko hulluna!" Olgan muoto waalistui. "Eihän se kumminkaan liene totta?" sanoi hän teeskellyllä naurulla.
"Nyt te puhutte kuin järkevä ihminen", sanoi Lauri, raakamaisella naurulla, joka tarkoitti kohteliaisuutta. Helena nouti aitan avaimen ja meni aittaan, jossa hän täytti Laurin säkin. "Kas niin. Paljon kiitoksia tällä kertaa", sanoi Lauri ja läksi astumaan, säkki selässä. "Kun vasta vaadit lisää, niin ilmoita mulle äläkä itse tule, kyllä minä lähetän sulle saatavasi", virkkoi Helena menevälle.