United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta näkyypä tuo vanhus vielä saaneen aikaan uusiakin runotuotteita, niinkuin näissä vihkosissa osottavat sellaiset kuin esim. kaunis virsi »Kuolemattomuus», eläinsuojelusta tarkottavat runot »Jäniksen valitus syksyllä», »Hewoisen huokaus Luojalle», »Kannustajat» ynnä joku muu.
Sinä, Albinus, et saa hänen omaisuudestaan solidiakaan etkä sinä, Scaevola, hänen verestään tippaakaan. Keisari saa hänen kultansa, gootit hänen verensä ja kuolemattomuus hänen nimensä." "Suotko sinä tuolle konnalle sankarin kuoleman", kysyi Anicius kiukkuisena. "Suon, Boëthiuksen poika, sillä hän on sen ansainnut.
Likimmiten saavutettanee totuus, kun sanotaan, että sielun kuolemattomuus ja sen asian todisteet ovat keskustelman pää-aineena ja Sokrateen kirkastettu persoonallisuus hänen viimeisissä hetkissään dialogin päähenkilönä. Nämä molemmat pääkohdat eivät olekaan ainoastaan sattumalta yhteen joutuneet, vaan historiallisen kehityksen tila on ne yhteen sovittanut.
»Niin», kristitty jatkoi pyhän innostuksen valtaamana, »sielun kuolemattomuus ylösnousemus kuolleitten haudantakainen yhdyntä siinä uskontomme suuret perusviivat se on suuri totuus, jota ilmottaakseen ja julistaakseen jumala tuli maahan kärsimään kuoleman. Ei tarun Elysium, ei runon Orkus, vaan taivaan loistava perintö-osuus on oleva hyveen palkintona.»
Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus.
Uskoa kuolemattomuudesta tahdotaan tehdä yksinäiseksi irtonaisuudeksi aina samallaisella käsityksellä: mutta onko kuolemattomuus yhdelle juuri sama kuin toisellekin ovatko autuus tai autuuttomuus ainoat käsitykset, joihin me saatamme tai saamme tarttua mennessämme toiseen elämään toiseen toimialaan?
Hän kuuli soittoa juhlaisata, jonka siivin kuolemattomat henget liihoittelevat valon, ikikirkkahan maahan; hän näki varjoina edessään, yllään, ympärillään kuvia, kauneutta, jossa kuolemattomuus kuvasteli. Ymmärtämätön, vähätietoinen, mitä on tässä! niin hän hämmästyneenä huokaili. Soitto herkesi. Vuokko aukasi sinisen silmänsä jälleen. Kaikki oli niin ihmeen hiljaista.
Pitemmälle ei asian esitys tässä kirjassa ulotu, sillä yhdeltä puolen riittää se, mihin ylempänä on viitattu, osottamaan ettei ruumiin kuolemasta suinkaan seuraa sielun kuolema, ja siis valmistamaan ihmisille toisen elämän toivoa, ja toiselta puolen ovat ne edellytykset, joista sielun kuolemattomuus voidaan johtaa, yhteydessä koko fysiikin esityksen kanssa.
Mik' on miehen menneen lunnas, kuolleen kuolemattomuus?»
Vaan niinkuin kielonen kuihtui, varistellen vaan siemeniä jälkeensä, niin loppui Ainonkin aika: mutta hän oli runsaasti kylvänyt, runsaasti saa hän niittääkkin, siellä missä kuolemattomuus on kaikilla ja kielotkin ijäti vihriät. Elämä on rakkautta, rakkaus työtä, työ on oma palkintonsa: se on hengen kehittyminen, sen tarkoitus. Vanha tuossa on ritarilinna.