Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. syyskuuta 2025
Todisteena siitä, että Juteini vielä näin vanhana verraten kaunista saattoi luoda, esitämme tässä äskenmainitun virren: Kuolemattomuus Niinkuin sen toiwo todistaa ja usko warsin wahwistaa ei haita hauta meitä. Waiwat waan woitetaan; kalma kungin wangitungin paulat päästää, sielun säilytetyn säästää.
Kuolemattomuus ei ole muuta kuin kirous minulle. Ijäti eläminen on ijäti kärsiminen. Kaikkein pahinta on jumalaa ajatella. Minkä vuoksi minä olen olemassa? Minäkö rukoilla häntä? Mahdotonta, Ja kuitenkin hän yksistään voi vastata minun sieluni hirmuisiin kysymyksiin. Hän yksin voisi anteeksi antaa. Oi, jospa vaan voisin mennä hänen luokseen!
Wiisi Laulun Laitosta J. J da 1844. N:o 3. Hengen Herätyksiä. Jak. Juteini. Wiipurissa, 1844. Huokaus. Katumus-wirsi. Murhe ja lohdutus. Sairaan wirsi. Kuolemattomuus. N:o 4 Jak. Juteinin Pieniä Piirroksia. Wiipurissa. 1844. Kirkolle. Saarna-tölkille. Alttarille. Hauta Piirroksia. N:o 5. Wakaifia Wärsyn Päitä Jak. Juteinilda. Wiipurissa. 1844. N:o 6. Leikillisiä Wärsyn Päitä Jak.
Sielun kuolemattomuus olikin Kreikkalaisilla enemmän kuin paljaana aavistuksena; se jo oli ammoisilta ajoilta kansan uskona ja n. k. "mysteriain" salaisena oppina. Mutta tänkaltaisena oppina se sekä näissä mysterioissa – sen mukaan mitä näitä tunnetaan – että koko Sokrateen-edellisessä filosofiassa kuitenkin enemmin oli uskonnon, uskonnollisen tarpeen, kuin tieteellisen filosofian tuottama.
Keisarikuntien ja komeitten rakennusten rauniot eivät paina mieltäni alas. Ihmiskunnan ja sielun kuolemattomuus ilmestyy suurenlaisena vastakohtana. Campagnalla näemme keisarillisen Roman rauniot; mutta Romassa näemme sukukuntamme ja luontomme rauniot. Ja mikä lohduttaa meitä tämän suhteen, kun kaiken sen läsnä-olo, mitä kristityt enimmin kunnioittavat, ei jaksa turmiota pidättää?
Kaikki nämät ovat katoovaisia; minua viettelee ainoastansa kuolemattomuus." "Mitä; kuolemattomuus?" kysyi prinssi kavalalla naurulla. "Oletteko kaiken muun hyvän päälliseksi tullut jumaliseksi, minun ihanimpani? Sanokaa toki, mikä kuolemattomuus teitä viettelee. Min' en ymmärrä teitä." "Antakaa anteeksi, Teidän Korkeutenne!" sanoi Voltaire innollisesti.
te nimettömät vainajat, teidän on se kuolemattomuus, jota viedä voi ei kiittämätön jälkiaika: tekonne kuolematon elää. Ei konsanansa kuole hän kokonaan, ken eestä korkeamman on uhrannut, mit' oli kallihinta hälle, uhrannut vilpittömin mielin. Hän ain' on elävä ajasta aikahan, hän astuu vuosisatojen armeijaan, jok' kulkee ihanampaa kohti aikaa, suurempata kuin meidän.
Tuo aivo-parkakin pääsee kerran rauhaan, levoittuu, kylmettyy ja minä saan vapaasti ajatella miksi minun tuli kamppailla tämä kova taistelu. Niin, kuolemattomuus antaa meille toivon, joka palkitsee elämän selittämättömän katkeruuden. Nyt ymmärrät miks'en tahdo joutua sen naisen pariin, joka on ainoa, jota olen rakastanut, ainoa, jota voin rakastaa ja jonka rauhaa pelkään häiritä.
Mutta sota Sammosta on päättynyt eikä Sampo enää ehjänä esiinny. Nyt muuan kysymys on oikeutettu: eikö sitten vihitty saakaan pitää omaa aurinkoruumistaan? Miten niin ollen on hänen omaa suhdettaan omaan ikuiseen taikaruumiiseensa ymmärrettävä? Onko Sampo ainiaaksi menetetty? Missä on silloin vihityn kuolemattomuus? Eiköhän tässä sittenkin piile vielä suurempi mysterio? Ja me vastaamme: piilee.
Saatte laupeuden, saatte nähdä Jumalan teidän palkkanne on oleva suuri taivaissa mikä jalo ja ylevä oppi! Autuus, kuolemattomuus, iankaikkinen elämä vasta-antina siitä, että tekevät niinkuin pitää, niinkuin hänen mielestään pitää. »Tämän annan sinulle, jos täytät isäni tahdon.» Ja hän tekee, tuopi töittensä ja mielensä hyvät joka päivä säästöön tulevan elämänsä turvaamiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät