United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, minä olen langennut, ja minä olen suuri syntinen mies oli itkevinään mutta jos saisin edes markankaan tai puolenkaan, että voisin ostaa leipää ja syödä, niin en minä enää joisi ... en maistaisi tippaakaan ... pastori uskoo sen, etten tippaakaan, vaikka pastori itse ta-tarjoisi. Sillä ehdolla minä voin teille apua antaa, että lakkaatte juomasta ja menette raittiuden seuraan.
TIMOTEUS. Haastel hänelle parhaaksemme, Mariana. MARIANA. Sen tahdon tehdä. TIMOTEUS. No, kuinka sanot? MARIANA. Mun frouvani, heille elkäät antakaat tippaakaan; uskokaat minua, se on heidän parhaaksensa. MAURA. Haasteleepa tuokin kerran viisaasti. TIMOTEUS. Te kaksi olette niinkuin vähän ystäviä nyt; mutta, ah Herra! kuinka kauvan? TIMOTEUS. Jos ei perkele tule väliin.
Nyt lähen teistä, ja jos vielä kolmannen kerran olvi tässä jonkun tempun tekee, niin ei tippaakaan ennenkuin ensimmäisessä tappelossa voitamme; sillon juodaan kuin miehet; mutta jos tappelossa alle käytte ja kiepasette häpeälliseen käpälämäkeen, niin ravistakaat sitten kättä olven kanssa ijankaikkisiksi jäähyväisiks'. Ei pidä sen kastaman kieltänne niinkauvan kuin minä elän ja olen päällysmiehenne.
Hermina ei saanut ajatuksiansa hänestä pois. Surumielinen tuska hänen muodossansa juurtui tytön mieleen. "En tiedä, mutta ehkä viini ja helle on häntä väsyttänyt." "Näittehän, äiti, ettei hän Reihensteinissä nauttinut tippaakaan viiniä." Majuritar muisti sen ja vaikeni. He olivat palanneet ensimmäiselle paikallensa.
Keväällä, koska erämaan ruoho on tuore, kestävät kamelit 10-12 vuorokautta juomatta. Mutta kesäkuumuudessa täytyy niiden saada vettä joka kolmas, neljäs päivä. Nyt ei ne olleet paahteisimmalla ajalla maistaneet tippaakaan 4 1/2 vuorokauteen! Erämaan rosvot. Oikeastaan ei olekaan erämaa sinnepäinkään niin tyhjä vedestä, kuin mitä ylläkerrotusta päättäisi.
"Sepä ihmeellistä!" mumisi Jolsan Matti sillä hänpä se onkin toinen näistä miehistä. "Mistä riivatusta on eukko saanut viinaa? Ja ruokaakin?" lisäsi hän sitten. "Sepä nyt meille tarpeellisempaa... Anna viinan olla, Kalle!" huusi hän, kun huomasi toisen aikovan maistaa eukon jäännöksiä. "Tänään ei tippaakaan, ennenkuin on työ tehty".
HELENA (istuu ikkunaa likellä ja kehrää. Pöydällä hänen vieressään palaa kynttilä). Kuinka kauan se isä taaskin viipyy, vaikka lupasi jo puolenpäivän aikaan palata. Ellei hän vaan olisi Hoppulaisen pariin joutunut!... Niin (huokaa) silloin ei ole häntä kotiin odottaminen ennenkuin aamu puoleen yötä. Voi, kun tuosta Hoppulaisesta kerrankin pääsisimme rauhaan. Soisin hänen muuttavan pois koko paikkakunnalta, ettei hän aina olisi täällä isää viinaan viettelemässä... Kuka olisi uskonut, että minun hiljainen, sävyisä ja hyväluontoinen isäni juomaan rupeisi, hän, joka ei ennen viinan tippaakaan maistanut. Paljon, paljon voi ihminen muutamassa vuodessa muuttua. Kun kesällä tulin vanhempiani tervehtimään ja näin isäni surkean tilan, näin äitini murheesta murtuneilla voimillaan kokevan ylläpitää torppaa ja elatusta hankkia, silloin en voinut lähteä takaisin palvelukseen, vaan jäin tänne äitini turvaksi, jäin siinä iloisessa toivossa, että piankin saisin isän luopumaan pahasta tavastaan. Kolme pitkää kuukautta olen nyt parastani koettanut, mutta isän suhteen en sen pitemmälle ole päässyt... (Katsoo ulos ikkunasta.) Kuinka siellä jo onkin pimeä? Eikä isää vaan kuulu tulevaksi.
Maisteri joutui lopulla puhettaan vähän hämilleen, sillä hänen vieraansa oli »uskottomuuden» ja »realismin» kohdalla vetänyt suunsa pieneen pilkalliseen hymyyn, niinkuin hänen tapansa oli. Mitä? Eikö se ole niin? uudisti maisteri. Niin kai se on, sanoi toinen... Ja sinä et siis maista tippaakaan? En tippaakaan.
Eihän mies niistä asioista paljoakaan ymmärrä. No, se on tiettyä!... Ei toden totta ne miehet sellaisesta ymmärrä yhtään mitään ... ei niin tippaakaan! Kyllä vaan akkaväki paremmin pystyy miesten töihin. Sen minä sanon. Mahtaako niinkään? Epäiletkö?... No, kyllä minä näytän sen toteen.
Pitkällinen pouta oli kuitenkin muuttanut sen rehoittavan vihreyden ruskeannäköiseksi, ja vaikka kaikki muuten oli kuten ainakin, niin puuttui kuvasta kumminkin kevään vilkas, iloinen värinloiste. Myöskin taivas näytti saaneen yhtä kuivan ja surullisen muodon kuin maa, sillä aurinkoa peitti pilvi, joka näytti hienolta savulta ilman tippaakaan kosteutta.