United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mitä saarnaaja käski rakastaa?« «Pirua«, ajatteli Kärmälä, joka vihoissaan oli kuullut kirkossa ahneudesta puhuttavan; mutta kuuluvasti sanoi hän: «Jumalaa, senhän jokainen tietää ennenkin«. «Saarna ei siis teidän mielestänne ollut hyvä?« «Olipahan tavallinen«, mumisi Kärmälä. Kirkkomaalla. Johannes oli jäänyt kirkkomaalle seisomaan väen joukkoon.
"Eikö totta, siinä seisoin taasen kuin kuritettu koulupoika?" mumisi Dagobert kiivaasti hampaitten välistä hänen äänensä oli puoleksi tukahutettu, ikäänkuin viha ja kiukku olisivat kuristaneet hänen kurkkuansa.
Takamaan niityltä tullessa lyödä nalkkasi varpaansa terävään kiveen, eikä tiennyt asiasta mitään ennenkuin toiset tytöt huomauttivat: Marketan varpaasta vuotaa vertä! Vasta sitten rupesi tyttö parka siihen räsyä hankkimaan, mumisi Törsövän Taneli sangen totisena, mutta niillä, jotka sen kuulivat, oli työ tuska naurua hillitessä. Viulu-Matille kerrottiin tapahtuma Takamaan niityllä.
"Hm!" mumisi vanhus, "oletko sinä noin iloinen seitsemännestä toista ikävuodestasi? Sinä et kyllin tiedä, että seitsemäntoista vuoden ikä on vaarallinen aika?" Tyttö silmäili isäänsä kujeellisesti naurahdellen. "Mahtaneekohan tuo niin olla?" kysyi tyttö. "Niinpä niinkin, mutta," virkkoi vouti, "katso sinä vaan eteesi!"
Hän ei edes huomannut, että hänen rikoksensa oli yhtä salassa kuin kapteenin, että jos toisen pahat työt tulisivat ilmi, tulisivat toisenkin, ja ettei kapteeni ensinkään voinut mitään kantaa hänen päällensä. Mutta kapteeni yhä jatkoi: "Ja tästä uutisesta sinä tahdot 1,000 ruplaa niinhän sanoit?" "Niin!" mumisi käsipuolinen. "Niinkuin sanoin, ei äyriäkään", ärjäsi kapteeni.
"Mikä saakeli ne olisi meiltä vienyt!" karjasi kumppani vihaisesti. "Tuossa, syö nyt palanen... Kello on nyt kohta viisi ... perhana! Muutama tunti vielä". Kalle otti vastaan tarjotun leipä-palasen, silmäillen vihaisilla, mutta samalla himoisilla silmillä viinasta märkää lattiaa. "Likanen ja musta kun tunkio", mumisi hän, nähtävästi jotakin mielessä.
"Tuolla sisällä täytyy olla läkkilaatikko," lausui hän. "Anna se tänne, Ilse. Minä olen vallan unhottanut, kuinka paljon siinä on." Ilse avasi kaapin ja toi matalan läkkilippaan pöydälle. Pieni ruostunut avain oli laatikon ulkolukossa. "Luultavasti on pitkä aika kulunut siitä, kun viimein koskin siihen," mumisi sairas ja nosti heikosti kättänsä otsaan päin.
"Lempo vieköön! siinä makaa ihminen murhattuna!" huusi hän, kun likeni kantoa. Kapteeni muisti nyt trenkipoikaa, kun kuuli eukon huudon. Hän kulki kannon luo ja tarkasteli makaavaa. "Hänestä ei minulla ole paljon apua!" mumisi hän, kun näki, miten pahasti poika oli haavoitettu. "Mutta henkipä hänessä vielä on" lisäsi hän, kun oli laskenut kätensä Heikin rinnalle.
Hevospaimen viimein katsoi meihin ja lausui puolittain naurusuin: "Hyvät herrat, pankaa hevoset toisen pää toisen kaulalle, niin ne ovat ääneti". Ja sitten hän itsekseen mumisi: "Vahinko se oli, kun minua tahtoivat luuletella, että olivat hevospaimenia; minähän kuitenkin tunnen ihmiset. Vaan eipä sentään ollutkaan se paha; nyt on maailmassa niin asiat, että rosvo raukan pitää herroja auttaa".
»Kyllä, aivan hyvin», vastasi täti, »ja Hiljan vuoksi tahdon jäädä.» »Ainoastaan hänen vuoksensa», mumisi paroni, »hm myöskin noilla on heidän ylpeytensä.» Vanhan tädin seura oli nyt hyvin tarpeellinen Hiljalle, sillä muuten hän olisi useasti saanut olla yksin, varsinkin illoin, koska paronin elämä melkein siitä asti, kuin kenraalinna kuoli, oli varsin muuttunut.