United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juho ymmärsi hyvin, että tämä oli se tulevaisuuden toivo, joka Mariaa elähytti. Eikö hän voisi yhtä suurella oikeudella toivoa saada Marian omalle puolelleen? Voisi kyllä, ja kuitenkaan ei hän sitä toivonut. "Minä olin Olli Heikin luona, Juho." "Vai siellä sinä olit. Olisin muutoin tullut mukaasi." "Luin hänelle vähäisen", hän punastui. Juho nyykäytti hyväksyen päätänsä.
Teidän, sen vietäväin, syy se on, että minun asiani näin ovat", sanoi hän, kun näki, että hänen iskunsa estettiin. "Siltikö, kun ette meidän kaikkien kanssa saaneet tehdä, niinkuin Hoitolan Heikin ja Metsälän Mikon kanssa teitte?" sanoi Jäykkälän isäntä. "Sinähän se juuri oletkin, joka olet pahin syy minun onnettomuuteeni ja joka olet aina ensimäinen tuota roistoa puoltamaan", sanoi isäntä.
Kyyneleet nousiwat Heikin silmiin, kun hän näki tämän kurjuuden. Asarin kaswot oliwat turwonneet ja siellä täällä näkyi niissä sinisiä ja punasia laikkuja, mutta yleinen wäri oli tuhkan harmaa ja silmät punaiset ja pullistuksissa. Hänen käyntinsä oli epäwakainen, jonkatähden hän toikkeroitsi tietä käydessään sinne tänne, ikäänkuin hänellä olisi ollut joku edisteltäwä.
Heikin kadun kulmassa kohtasimme juhlallisen surusaaton. Kaksi mustaa hevosta veti mustissa hopealla kirjailluissa vaunuissa ylellisesti koristeltua ruumiinarkkua, joka oli melkein kokonaan peitetty viheriän ja valkean kirjavilla seppeleillä.
Olli oli lukevinaan paljon, paljon siitä Heikin silmien luota semmoista, mikä oli tullut häneen heidän erilläänolonsa aikana sisästäpäin, sieluelämän vaikutuksesta. Mutta ulkonaisesti olivat Heikin kasvotkin samat pienimpiin yksityiskohtiin asti. Erittäin kummasteli Olli hänen tukkansa ominaisuutta. Se oli aina sama samoine kiharoineen.
Moni on jo käynyt valittamassa, että on saanut mikä liian vähän, mikä huonoa tavaraa. Se minua vaan ihmetyttää, ettei suurempaa meteliä ole syntynyt. Minusta on oikeen, jos semmoinen kuin kauppias Karlgren menee häviöön". Tämä keskustelu oli pannut Heikin pian pyörälle. Hän ei enää tiennyt, mikä oikeen oli.
Nyt oli hän levollinen, sillä hänen elämänsä onni oli Jumalan kädessä. Eevi epäröi hetken. Mutta kun hän nosti silmänsä ja näki Heikin rakkautta säteilevän katseen, unohti hän kaiken muun, kietoi kätensä Heikin kaulaan ja nyyhkytti kuin lapsi.
Hän tahtoi vihdoinkin saada tutkintonsa suoritetuksi ja oli siksi mieluummin yksin kotonaan, milloin siellä oli. Muuten näkyi hän käyvän yhtä usein kapakoissa kuin ennenkin. Heikki vain ei ollut nyt sattunut tapaamaan. Kumminkin Heikin onnistui saada Ollin asunnosta selvä vielä samana tulopäivänään.
"Enpä joutaisi nyt minäkään", vastasi Heikki tyytymättömin ilmein, "en joutaisi seuroissa istumaan..." "Ei Herra katso aikaa eikä paikkaa silloin, kun Hän meidät pois kutsuu", sanoi Iisakki. Nyt Heikkikin vasta heräsi omista mietteistään ja myönsi Iisakin olevan oikeassa. Mutta Iisakin tuntoon jäi kummallinen pistos, ja hänkin huomasi, että Heikin silmissä oli erinomaisempi kiilto.
Eräänä iltana, kun hänen isänsä sanoi aikovansa ottaa vävyn, koska hänelle oli miehen apu torpassa tarpeen, hämmästyi Anni ja vastasi olevansa nuori vielä naimisiin menemään. »Ole vaiti», sanoi isä. »Vävy tekee työnsä suuremmalla tarkkuudella kun palkkalainen. Olen havainnut lukkarin Heikin sinusta paljon pitävän, ja hän onkin kelvollinen ja sopiva mies.»