United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamat ihmiset, jotka tulivat minua vastaan, antoivat minulle painetuita lehtiä ja kirjasia ihan ilmaiseksi. Minä näin että ne oli hurskaita kirjoja ja miellyin heti kansaan. Minä menin majailemaan erään kadun varrelle, joka oli vähemmän likanen ja pimeä kuin kaikki muut.
Sinun, Naimin ja Martan taulut ovat puhtaat. Katsos, kuinka ne ovat puhtaat kuni puhtain liina, mutta minun tauluni tästä nurkasta, tuosta juuri, on vielä likanen, vaan annas kun käyn saippuata, niin kyllä se lähtee, kyllä se puhdistuu viimeinenkin." Sen sanottuaan viskasi kauhansa vesiastiaan ja mennä huurahti ulos.
Tehtaat koko taivalhan Belgian läpi on kuin yhtä tehdasta ovat likasenharmajat, vuorenrinteet, kentät ja jokitörmät, jopa vesikin, ovat samankarvaiset ja ihmisissäkin, joita asemilla näkee, on sama likanen väri. Ja jos katson itseäni, olen kiireestä kantapäähän juuri samallainen. Koko Belgian maa näyttää pöläjävän yhtenä tomupilvenä, jota aurinko myötään pitää tulisen kuumana.
Aivan oikein oli poika neuvonut. Mutta kortteeri ei vaan enää ollut saatavissa. Nyt Henrikillä ei ollut valittavana kuin joko tuo inhoittava likanen taikka hänen entisensä, merikadun varrella. Hän ajoi vielä kerran siihen likaseen, nousi taas toiseen kertaan samoja kyökin rappusia ja pyysi näyttämään uudestaan huonetta.
Hän nousi nyt ylös ja siirtyi katsomaan likeltä sitä paikkaa seinässä mihin hänen silmänsä ensin terottuivat ja kummastuen hän sanoi: Elämän taulutko?... Ai, Saimin, Naimin ja Martan taulut ovat puhtaat kuin liina, mutta minun tauluni on likanen, ihan verinen. Oi, Saimi, Naimi ja Martta, nouskaa itsekin katsomaan miten teidän taulunne ovat puhtaat juuri kuin puhtain liina.
Toisinaan karkasi yksi tai kaksi sikaa pois laumasta; paimen juoksi niiden perässä aina puoleen tuntiin asti, ennenkun sai heidät karjaan peruutetuksi. Pää-ajaja oli pitkä, päivettynyt mies. Hänen rasvasta kiiltävät hiuksensa häilyivät silmillä; niskassa riippui likanen vaippa, joka kovan helteen vuoksi oli vaan toiselle olkapäälle heitettynä.
"Mikä saakeli ne olisi meiltä vienyt!" karjasi kumppani vihaisesti. "Tuossa, syö nyt palanen... Kello on nyt kohta viisi ... perhana! Muutama tunti vielä". Kalle otti vastaan tarjotun leipä-palasen, silmäillen vihaisilla, mutta samalla himoisilla silmillä viinasta märkää lattiaa. "Likanen ja musta kun tunkio", mumisi hän, nähtävästi jotakin mielessä.