United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se kivi oli meille suurena etuna, sillä sen takaa eivät he meitä keksineet, ennenkuin saivat tuliset tervehdykset," sanoi Taneli. "Niin olikin," myönsi Juho, "mutta mieskyky siinä työn teki kumminkin." "Mitäs siitä puhutaankaan ... voima ja urhoushan on pääasia sankareilla.
"Hoh, sitäkin miestä, mikä tuo Ehnberg on!" huokasi Juho, tultuaan tulehduksissa kamariinsa, jossa oli Taneli yksistään. "Kuinka niin?" "Sen kurjan kädet olivat kiedottuina Annan kaulaan tuolla peräkamarissa, kun sinne satuin menemään. Ja näyttipä siltä, että hän olisi tahtonut ryöstää suuteloita Annalta... Mutta annahan olla, miten siitä käypi, kun minä..."
Mitä sinä ymmärrät, ja miksi sekaudut näin korkeihin asioihin? vastasi Taneli ja oli yhä olevinaan totisena. Eikä se uutinenkaan sellaisella kylmänviileällä ilmalla valmistuisi oikealla ajalla, älysi Vieremän Jussi. Mitä suret uutisesta, kun on ruokaa, Jumalan viljaa, runsaasti paraikaa edessäsi! vastasi Taneli.
Kun aika oli tullut, lähti Taneli, koira mukanansa, sinnepäin, mistä he olivat tulleet, etsien hirviä nevoilta, notkoista ja mäentöyräiltä löytämättä moneen tuntiin tuoretta jälkeäkään, kunnes koira viimein äkkiä osoitti vainuavan hirviä. Se kiskoi talutushihnaansa, heilutti häntäänsä ja katseli Taneliin vilkkailla silmillään.
Pekka vei koiran karhun jäljille, mutta koira ei niistä välittänyt, ne olivat liian vanhoja. "Kylläpähän niitä tavataan vielä tuonnempanakin" ennusteli Taneli, mutta ennen kuin niin tapahtui, he päätyivät paikalle, missä hirvet olivat kauan oleskelleet ja maa oli täynnä jälkiä. Jo näytti Rakki innostuvan ja elostuvan. "Laskemmeko sen irti?" kysyi Pekka.
"Me olemme antaneet ruokaa sudelle!" huudahti Anni. "Ja maidolla juottaneet karhua", lisäsi Taneli. "Mutta huuhkain sai maistaa sauvaa!" sanoi Anni iloisesti. Sitten he kertoivat koko tapauksen. Heidän vanhempansa katsoivat kummastuneena toisiansa. Mitähän tämä merkitsee, ajattelivat he, kun lapsemme ovat olleet armeliaita metsän petoja kohtaan?
Hänen miehensä kulkivat ympäristöllä, kuullustellen vihollisten tänne tuloa, ja itse majaili hän pappilassa. Täällä oli hän ollut jo aikoja, ennenkuin Juho ja Taneli olivat kotiaan palanneet, ja täällä ollessaan oli hän kietoutunut tuohon lemmen juoneen, josta tuli pappilan Juho mustasukkaiseksi.
Salavihkaa olivat he tähän asti supatelleet ja tyrskineet. He olivat varsin toista mieltä kuin pojat. Ylpeälle herastuomarille oli muka kerrankin totuus sanottu vasten silmiä. Sen se sietikin. Sellaista poikaa kuin Taneli eivät luulleet toista löytyvän koko pitäjässä.
Heistä suurin oli seitsentä jalkaa pitkä ja niin väkevä, jotta veti jäykimmänkin hevosen kengän käsissään oikoiseksi. "Ei sitä jaksa kärsiä pirukaan, mitä nuo julmurit nyt tekevät ... pian tarvitsisi päästä taisteluretkelle. Kunpa jo tulisi miehiä, niin lähdettäisiin, vai miten sinun mielesi on, Taneli?" lausui Juho, yksi tuon mainitun kirkkoherran pojista, veljelleen mainitun pappilan kamarissa.
Mutta ori nytkäytteli kiessejä milloin eteen milloin taaksepäin, ettei Hetvi uskaltanut nousta. Auta, Samu, Hetviä! kehoitti emäntä. Mutta Samu oli loitompana, hän avasi piha-maan porttia. Silloin sieppasi Törsövän Taneli Hetvin syliinsä, huiskautti hänet keveästi kiesseihin isänsä viereen. Pääsipä jo häneltä pieni sukkeluuskin: Eihän tuo herran leiviskä paina humalanaulaakaan!