United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siuruasta veljeni tyttö Ulla on lupautunut tulemaan avuksemme. Ulla kun tulee, niin saamme maidon lehmistä, ja kun Hemmi ja Tuomas auttelevat muuten, niin hätä on hukassa. Sitä paitsi Hetvi kuului luulevan, että hän saa sisarensa, Jokelan Pirkon, tänne siksi aikaa kuin hän on vuoteessa. Jos Ulla ja Pirkko tulevat, niin silloinhan tässä ovat paikat paikoillaan.
Hetvi sanoi nyt järjestään isännälle, emännälle ja Samulle jäähyväiset. Kiitoksia sateli tosin molemmin puolin, mutta herastuomarin kulmakarvain välissä näkyi syvennys. Komea ori seisoi jo valjaissa portaiden luona. Se hypsähteli ja säpsähteli, kun näki viikatteita ja haravia liikuteltavan. Herastuomari nousi itse edeltäpäin kiesseihin ja piteli ohjaksia, sanoen: soo, poika, soo!
Kun Samu ja Hetvi olivat kirkolta lähtemäisillään, juoksi suntio siihen ja sanoi: Tohtori Hallstén tuli vastikään Jokelasta tänne. Hän tahtoisi tavata Samua, kun sai kuulla käärmeenpistoksesta. Hän odottaa sakastissa. Eihän tämä hevonen tässä pysy ... ptruu! kun näkee toisten menevän ... ptruu, soo! ... kah tuossahan on Taneli! kuule, veikkonen, aja sinä Hetvin kanssa kotiin, soo, soo!
Aitasta tultuaan emäntä kantoi kahvipannun salin pöydälle ja Hetvi tuoden juustoleipävatia sanoi: »Tätä juustoleipää paistaessa ei tiedetty, että niin paljon tapahtuu ennen tämän syöntiä, kuin on tapahtunut.»
Hänen äänensä värähteli niin omituisesti, sanat tahtoivat kulkkuun takertua. Katkeraan itkuun purskahti Hetvi. Hän laski jauhovakan käsistään aitan lattialle ja tempasi esiliinan silmilleen. Hän ei sentähden huomannut isäänsä, joka nähtyään pihaan tulevan Tanelin oli piiloutunut, ja nyt hiipi keppi kädessä Tanelin taakse aikoen säikyttää heitä molempia.
Ainoastaan kerran tätä ennen olen hänet näin haltioissaan nähnyt, virkkoi vanha Saara, joka oli kolmattakymmentä vuotta talossa palvellut. Milloin se tapahtui? tiedustivat toiset piiat. Hyvin hiljaan sopotti Saara: Silloin kun saatiin tietää, että vallesmannilla oli morsian Wiipurissa. Voi voi, sitäkin temmellystä! Hetvi tuli, puheli ystävällisesti palvelijoiden ja alusväen kanssa.
Aamulla oli päivä jo likellä, kun herra naureskellen paitahihasillaan salkku kädessään tuli pirttiin ja suoraa päätä meni kahvipöytään, missä miehet olivat jo juoneet. Hetvi ja tytöt olivat lopettelemassa. Emäntä toi siihen juustoleipävadin ja uunin suusta otti kirkkaan pannun, josta täytti kupin.
Hetvi istui muiden tyttöjen keskellä, mutta äänettömyys oli kaikkialla. Kah, en ole muistanut kysyä sinulta, Jussi: joko sinä sait sen Karjalan rautatien valmiiksi, koska sieltä pois tulit? kysyi vihdoin Viulu-Matti. Kesken on vielä sekin työ, veikkonen, vastasi Vieremän Jussi. Kolme viikkoa tein jo sitä, kesken on vielä. Vai kesken on!
No, isäntä on toki vieraan väärti, sanotaan sananlaskussa, tule pois, Antti isäntä, viereeni, kutsui herastuomari. Niin, yhdessähän me mylväsimme ladossakin heiniä painelemassa, syömmekin nyt rinnakkain, vastasi Salmelan isäntä. Hetvi ei ruvennut ruualle, hän autteli emäntää ruokien lisäilemisessä ja järjestämisessä.
Hän muisteli Tanelin äänen värähdystä. Hän muisteli rotevaa kädenpuristusta. Mitähän sen pojan päässä pyörähteli? Entäs kiesseihin nosto! Sanalla sanoen Hetvi piti paljon Törsövän Tanelista. Niin kului maanantai. Tanelia ei näkynyt. Olisiko hänkin vaan pilkannut? Mitäpä hänellä olisikaan sanomista?