United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan miksipä sinä iloitsisit? Mutta sinun täytyy, sinun pitää kanssani iloita. Tule, rakas, minä lahjon sinut, jotta voisit kanssani iloita. Sano, Franziska, mitä sinulle antaisin? Mikä tavaroistani sinua miellyttää? Mitä tekisi mielesi? Ota, mitä haluat, kunhan vain iloitset. Näen hyvin, ettet ota mitään. Odota! Vaadi enemmän, ellei se riitä. Kunhan vain iloitset kanssani.
Kristityn centurion piti viedä kirje perille seuraavana aamuna. Mutta kun Vinitius seuraavana päivänä saapui vankilan edustalle, astui sadanpäämies rivistään, tuli hänen luokseen ja virkkoi: "Kuule minua, herra. Kristus, joka sinun mielesi on valaissut, on osoittanut sinulle armonsa.
Kulo on luotu kulkemahan, kyy pitkä kähisemähän, miekka verta vuotamahan, sankari samoamahan. Tulet, Väinämö väkevä, tuhmimmaksi tietäjistä, ajat Turjan tukkapäitä kuin ennen mielesi kuvia, ahavan ajama itse, pyörretuulen tutjuttama. Menit maata talven kanssa, heräjä kevähän kanssa, Ruijan rantojen ilossa, Lapin yössä lauhkeassa!
DARNLEY. Mutta kuinka, kuinka? KNOX. Joka yhden ainoan tähden on kadottanut kaikki, voi helpommin, kuin kukaan muu, löytää sen ainoan, joka voi korvata kaikki. Kuinka? Oi, opeta se minulle Jesuksen tähden! Niin, hänen tähtensä! Se päivä on vielä tuleva, jolloin tunnet mielesi tyyneksi ja levolliseksi. DARNLEY. Tässäkö maailmassa? KNOX. Tässä maailmassa!
Ja vaikka et tuota niin selvästi ajattelisikaan, niin hetkeksi vaipuu kumminkin mielesi miettiväiseksi, ihan tahtomattasi käyt vakavatuumaiseksi, melkeinpä juhlalliseksi. Niin ainakin meistä tuntui, meistä kahdesta matkailijasta nimittäin.
"Pidä sitten salaisuutesi itse," sanoi herra Vanderstraten vähän suuttuneena. "Tule tänne, ja jos tekee mielesi juonitella vanhaa enoasi vastaan niin tee se Jumalan nimeen." Emmerich heittäytyi vanhuksen avoimeen syliin ja suuteli häntä hellästi. "Ei!" huudahti hän.
Herkeä jo ja hillitse mielesi." "Hän ei ansaitse oikean ihmisen sääliä", sanoi Yrjö tylysti tuijottaen sisareensa. "Sinua sydämetöntä petoa ihmishaamussa", ärjäsi Juhana, joka ei enää voinut vihaansa hillitä ja raivokkaasti hyökkäsi Yrjöä vastaan. "No, no, kiukka ystäväni", sanoi Yrjö, väistyen vimmastuneen nuorukaisen edestä.
Olit kaunis Sa maa pyhä, maa jumal-juuren, kun säilytit Saksan Sa keisarin suuren ja kansojen pientenkin kesti-ystävyyden, jota ei ylenanneta ostain, ei myyden. Maa Rembrandtin, Grotiuksen ja Spinozan! Tajus maailma taiteesi, oppisi otsan, ei ymmärtänyt, että niin olet ylhä, Sun mielesi miehuus niin jyrkkä ja jylhä. Oli Sullakin Bobrikov-Albasi kerta! Hän syöstihin, silloin ei säästetty verta.
Jos hän lausui sanaakaan enemmän, oli hänen tyyneytensä ja mielenmalttinsa lopussa. Eksköld katsoi Annaan ikäänkuin odottaen, mutta Anna oli ääneti ja kalpeana voimatta sanoa enempää. "Jopa minä nyt kömpelyydelläni taisin pahoittaa mielesi", alkoi Eksköld tyynesti, "mutta vielä kerran, Anna, usko vakuutustani, kun sanon, että nyt olen terve.
»Letta rakas, tiedäthän sinä, että voit ottaa itsellesi niin paljon apua kuin ikinä mielesi tekee, onhan meillä siihen varaa. Sinun ei tarvitse muuta kuin istua salissa ja komentaa ja antaa muiden palvella itseäsi.» Aletten silmissä välähti; näytti siltä, kuin juuri nämä sanat olisivat omiaan suututtamaan häntä.