United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehkäpä tuon paperin jaksan lunastaa, saanhan sitten rahat. Lähtö tapahtui. Hietalan Hilma katsoi kujasille, kun hepo juoksi tie helisi. Sitten pyörähti hän aittaan ja pyyhkäisi esiliinansa kulmalla silmiänsä. Mutta Törsövän Taneli ilvehti rantaan mennessään: Samu suotta kyselee, mikä se tärkeä asia oli. Ei hän niin tuhma poika ole, kyllä hän sen tietää kysymättäkin.
Pihalla oli aitan seinän vieressä suuri, paksun leivän muotoinen sileä kivi, jonka Samu oli vuosia sitten rannalta löytänyt ja kotiin tuonut. Sitä "ukonkakkua" ryhtyivät nyt pojat viskaamaan, kuka etemmäksi saisi. Tytötkin katselivat utelijaina tuota voimaa ja notkeutta kysyvää leikkiä. Tarkka merkki pantiin siihen mihin kunkin heitolla kivi putosi. Törsövän Taneli nakkasi kauimmaksi.
Tyst-stoj-vait! keskeytti Törsövän Taneli. Kas se poika osaa ruotsit, venäjät ja kaikki kielet, kehui vieras. Minä en osaa muuta kuin suomea ja tätä kieltä, toimeen täytyy tulla. Vasta tullut iloinen vieras oli Toholan torpan poika. Matti Mäntynen, paikkakunnalla hyvin tunnettu "Viulu-Matti". Hänelle oli Samu lähettänyt sanan, ettei unohtaisi talkoita. Eikä Matti niitä unohtanut.
Samallainen kunnioitus on annettava myöskin Törsövän Tanelille, sanoi Samu. Olihan näet meidän molempain ensimäinen heitto yhtä voimakas, eikä toisessakaan heitossa ollut muuta kuin vähäinen eroitus. Toinen palkinto Törsövän Tanelille, huusivat pojat, ja silloin Tanelia lennätettiin ilmassa pihan ympäri. Taneli itse heilutti hattuansa ja huusi koht'kulkkua: Eläköön Salmelan Samu!
Pieleksen tekijät astuivat silloin työnsä valmiiksi saatua, hangot ja haravat olalla toisten luoksi. Kuule ja malta vähäisen, Hilma hoi! huusi Törsövän Taneli. No! Minä olen, tiedätkös, sydämen pohjasta armelias ja laupias ihminen, minä surkuttelen sinua, tyttöhupakkoa, kun pilasit tapotahallasi suloisen suusi ja saastutit herttaiset huulesi ... annas minä imen pois myrkyn huuliltasi!
Ei se herastuomari orittansa myy, vaan lahjoittaa sen tulevalle vävypojalleen, virkkoi Törsövän Taneli, luoden silmänsä Samuun päin. Samu ei ollut kuulevinaan Tanelin pakinaa. Hänen korvaansa oli sattunut Hietalan Hilman ja Mörskyn Marketan sanat. Vilkaistuaan sinnepäin huomasi hän Hilman punastuneena vesissä silmin. Hilma Hietanen oli Salmelan torpparin tytär.
Siinä oli kaikkea, mitä olla piti. Viimeisenä ruokalajina oli tuo paikkakunnan talonpoikaisissa pidoissa tavalliseksi tullut "rusina-rokka" vehnästen kanssa. Melkein ääneti syötiin. Isäntämiesten kesken ei puhe sujunut, heidän välinsä oli eilisestä saakka paljon kylmentynyt. Samu näytti alakuloiselta. Törsövän Taneli mietiskeli.
Se on totta lapseni, mitä Törsövän Taneli, tuo entinen kaartilainen, pihalla sanoi, oli vastaus. Isänsä äänessä huomasi Hetvi jotain erinäistä, eikä hän sentähden tahtonut pitemmältä kysellä. Antti Salminen aikoi ensin mennä herastuomarin jälestä kamariin, mutta pysähtyi kuitenkin pihalle. Sanoi sitten hämmästyksestä toinnuttuaan: Sattuu sitä maailmassa kaikellaista.
Kolme miestä määrättiin hankkimaan pieleksen sankapuita ja tukia, sillä senhän näki, etteivät kaikki Takamaan niityn heinät tänä vuonna latoihin mahtuisi, vaan oli pieleskin tehtävä. Lähtekäämme me, Taneli, vetelemään heinät pois Onkamojoen hetteistä, sanoi Timo Terhakka nyreissään olevalle Törsövän Tanelille. Lähtekäämme vaan! virkkoi Taneli.
Eläköön Törsövän Taneli! Eläkööt kaikki reippaat pojat! Eläkööt ennen kaikkia iloiset tytöt! Tuhannen vuotta eläkööt! Tuhannen vuotta eläkööt, mutta nuorina! lisäsi Vieremän Jussi. Molemmat voitonsankarit olivat nyt tyttöjen ihastuksen ja ihmettelemisen esineenä. Erittäin kehuivat tytöt Samua, joka niin näppärästi osasi antaa kunnioituksen sille, jonka hän oli ensin kivenheitossa voittanut.