United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut syytön muukalainenkaan ei jäis niin oven suuhun, kuin tää vieras jääpi, niin äänet' outokaan ei tervehtäis, niin nöyräst' oottais, niin ei säikähtäis kuin veli veljeään nyt säikähtääpi. Ei äänt', ei sanaa. Hetken vuorottain saa tulla, mennä niinkuin kuolon mailla, siks kunnes vieras etähältä vain vihdoinkin veljellensä arostain sylinsä avaa rukoilevan lailla. Juhani kieltä tajus sydämen.
Eikö hänellä siis ollut mitään keinoa saadakseen ajan hänelle hupaisemmaksi, hänelle, jonka edestä hän olisi sydänverensä vuodattanut? Päivässä oli viisitoista, kuusitoista pitkää tuntia; suuret pöytäkellot sen ilmaisivat kuuluvalla tavalla; ainoastaan yhtenä näistä tunneista oli hän oikein iloinen; silloin istui hän miehensä pienessä huoneessa ja oppi englannin kieltä.
Monta kieltä siinä oli katkennutta koko kantele näytti hyvin kolkolta ja rapistuneelta, mutta sittekin hymyili kanteleen runkoa kaunistava keruupimin pää yhtä suloisesti ja yhtä autuaana kuin muinoinkin. Matkustaja vaipui syviin mietteisin, joista hänen kuitenkin pian herätti talonpoika sanoilla: "Nyt kai sitte suljemme kurkistusreiän. Eikö ole ihmeellistä hä?"
MALVOLIO. Herra Topias, minun täytyy puhua teille suoraa kieltä. Armollinen neiti käskee minun sanoa teille, että, vaikka hän sukulaisuuden suhteista pitää teitä talossaan, hän ei siltä ole missään suhteessa irstaaseen elämäänne.
Sa tahdot tietää, milloin Herra pani mun siihen tarhaan ylevään, hän missä soi sulle voiman kiivetä näin ylös, ja kauanko ma sit' ilosilmin katsoin ja tosi syyn tuon suuren eripuran ja mitä käytin kieltä, minkä keksin. Siis, poikani: puun hedelmän ei syönti ei syy itsessänsä syy ollut moisen paon, vaan yksin yli rajamerkkein käynti.
CHIRON. Mene, raikast' ano vettä, pese kätes! DEMETRIUS. Ei kieltä hällä eikä käsiä; Siis menköön äänetönnä menojaan. CHIRON. Menisin hirteen, hänenä jos oisin. DEMETRIUS. Jos sull' ois kättä, millä tehdä silmu! MARCUS. Mitä? Veljenikö tytär, joka kiirein Noin pakenee? Hoi, serkku! Miss' on miehes?
Ma täällä maalla käyskelen "pääll' kukkaisten ja ruusuin", En maailman murheit' tunne ollenkaan, Mut tunnustan: jos yksinään vaikk' Eedenissä öisin Mun helposti nälkä tappais oitistaan. En muuta tee kuin kukkien ja lintuin kieltä kuulen Ja vahvasti syön ja juon, kun annetaan: Vaan onneksi on isäntä niin ahkera ja reima, Mies pyyt, kalat, sorsat, kyyhkyt kantamaan.
Tuoll' ulkon on härmää ja lunta, Ne peittävät pellot ja haat, Jo ilmojen laulukunta On jättänyt meidän maat; Ei tunnu tuttua kieltä, Ei riemun aihetta näy, Vaan myrsky se huokuu sieltä Ja talvinen tuisku käy.
Mutta tässä sen tulee osoittaa itsensä Herran kansaksi, eikä siis semmoiseksi kansaksi, joka ainoastaan puhuu toista kieltä kuin muut ihmiset, vaan kansaksi, jossa korkeampi elämä ja korkeampi rakkaus sykkii, elämä ja rakkaus, kurinpito ja voima, joita maailma ei tunne, mutta joka osoittaa voimansa ihmisten omissa-tunnoissa.
Kolme sataa vuotta sitten pystytti Kustaa II Aadolf Laatokan koilliskulmaan rajakiven, joka on siellä vieläkin olemassa. Onko tämä kohtalokas aika Rajajoen varteen pystyttävä toisen kiven, entistä vielä paljon selvempää kieltä puhuvan, joka kaikille idästä tuleville ilmottaa, että tästä alkaa vapaa, suvereeninen Suomi? Järkähtämätön uskoni on, että niin on tapahtuva.