United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Otettakoon joutilaiden maiden päälle enemmän torppareita ja annettakoon heille niin riittävä määrä maata, että torpparin perhe sillä voipi elää ilman seurakunnan apua saamatta. Nyt ovat olot niin surkeat, että torpparienkin täytyy talvis-aikaan seurakunnan apua saada. Koettakaa, hyvät seurakuntalaiset, kansan turmiota estää. L n seurakunnan kappalainen.
"Niin, minä rupean torppariksi, niin totta tosiaan. Ja sinä tulet torpparin vaimoksi, Katri! Ja sitte ne saavat ällistellä kirkossa ja Kivelässä kun tanssitaan." "Mutta et usko, miten rappeutuneelta Grimstaham nyt näyttää, Juhana! Se on ihan metsän vallassa."
"Ei mitään muuta, kuin vaan se, että ensin tehdään mikä on tärkeintä ja vähemmin tärkeät perästä päin." "Kuinka sen akan laita sitten on?" "Niin se on, että se on kuoleman kielissä." Taavetti kaivoi kukkarostaan esille viiden ruplan setelin. "Tässä", sanoi hän, kääntyen torpparin puoleen, "olisi teille ensi aluksi kaikkein suurimpaan hätään!"
Tuo on epäilemättä taikavalkea, päätti hän, koska se palaa ilman savua, niinkuin taikavalkeat ainakin. "Tuletko, Maija, kanssani tuonne torpparin luo?" kysyi hän. "En varmaan tiedä, osaanko sinne." Valtteri tiesi kyllä tien, mutta epäili kumminkin, eikä mielellään kulkenut yksin metsässä. "Odottappas vähän, kyllä tulen, kuin saan esiliinani täyteen katajia", sanoi Maija.
Hevosta kotiin viemään lähetimme torpparin. Oikein iloissani olin nähdessäni kuinka päättäväisesti tuo vaille vuoden vanha Pan otti ajoon osaa, joka ensin mutkausi viitakkolaaksoon ja sitten meni yli korkean, kivisen metsäharjanteen.
Syyskuun 8 p. olin erään torpparin luona Nynäs'issä, mutta yöllä läksin Järäisiin ja makasin siellä ensin eräässä aitassa isännän tietämättä.
Kuka olisi tervetullut, ellette te, hyvä herrasväki! huudahti eukko; mutta miten ihmeessä on herrasväki voinut päästä tänne?... Merihän on jo niin jäässä, että se melkein kannattaa ihmisen... Tavatonta, miten aikaisin talvi nyt tuleekin! Puhellessaan hän johti vieraansa sisään tupaan ja sytytti kynttilän pienessä kamarissa, joka oli sisustettu kuin tavallisen köyhän torpparin asumus.
He olivat kaikki valmiit köyristämään selkäänsä ja alkamaan leikkuun. Mutta ennenkuin isäntä antoi käskyn työn alkamiseen, katsahti hän väkijoukkoon ja havaitsi siinä Puolamäen torpparin, sirppi kädessä. "Kas niin, herran terveisiä, Puolamäki," lausui hän ja riensi lyömään Puolamäelle kättä. Molemmat olivat kookkaat miehet, torppari yhtä arvokas muodoltaan kuin isäntäkin.
"Kyllä ne tarpeen olisivat. Ja monelta köyhältä lapselta puuttuu ruokaa ja vaatteita." "Hyvä, että muistit sen, Joonas", sanoi Valtteri. "Tuvan minä rakennan enkä lehmääkään unhota. Kaikkein köyhäin lasten pitää saaman ruokaa ja vaatteita." "Mutta sinulla ei ole rahoja vielä", virkkoi Joonas. "Eipä paljoa puutu", vastasi Valtteri. "Huomispäivänä menen torpparin luo.
PELTOLA. Mutta minä sanon sinulle, minä, että ennen vaikka poltan taloni, ennenkuin sallin sinun tuoda sinne torpparin tyttölunttua emännäksi HELENA. Vaiti! Ei luiskahdustakaan enää! Lieneehän toki minullakin tässä sananvaltaa... Niilo ... johan sen sinulle äsken sanoin, meitä ei ole Jumala yhteen luonut. NIILO. Helena, onko tuo viimeinen sanasi? HELENA. Se on viimeinen sanani.