United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nämät sanat kuultuansa heitti Linka munankuoret jauhojen sekaan ruskosen sijasta ja pelästyi siitä taas niin, että viskasi Regélö'n, jonka oli esiliinansa taskuun kätkenyt, enempää ajattelematta tuleen. "Mitä neiti tekee!" huudahti paksu kyökkipiika, "soittaahan liekki palaneen paperin jäännökset ruokaan!"
Ja ennenkuin Ilpotar toimituksen loputtua ja papin poistuttua kotiinsa lähti, hiipi hän kivialttarin luo ja sen päällä olevasta liinasta kaistaleen salaa leikkasi, otti kivipulloseen kastemaljasta vettä, kätki ne esiliinansa alle ja vei uhriksi kotohaltijalleen omaan uhrilehtoonsa, mieli hyvänä siitä, että hänellä nyt oli taikakalu, joka varmaankin kaikista pahoista suojeli.
Mutta esiliinassa oli ollut pikkarainen varpusen poikanen, joka kai oli pudonnut pesästään. »Anna se minulle», oli hän sanonut, sillä hän piti linnunpoikasista. Silloin oli tyttö auliisti avannut esiliinansa, jotta hänen tarvitsi vain ottaa. Ja hän teki sen eikä edes epäröinytkään, sillä olihan hän tytön herra. Antajaa ei hän ollut sen jälkeen ajatellutkaan.
"Monella tavalla se hyvä Jumala vetää puoleensa meitä kurjia syntis-raukkoja." huokasi siinä Korvisen emäntä ja pyyhki esiliinansa nurkalla silmäkuoppiaan. "Niin," liitti siihen painavasti eräs naapurimökin vaimo, "älä nyt Sanna parka anna murheen taakan niin raskaasti painaa mieltäsi... Pitää aina ajatella, että jota Jumala rakastaa, sitä hän myös rankaisee."
"Kyllä he häntä tottelevat ja pelkäävät nähdessänsä, miten 'pikku emäntä' pitää kauppahuoneen päämiehen komentonsa alaisena. Ja nyt, Ilse rouva, valmistautukaa matkaan huomenna lähdemme kotiin morsian voi palata ainoastaan teidän seurassanne." Ilse pyyhki esiliinansa kulmalla silmiään. "Mutta Dierkhof, herra Claudius?
Viimein matami otti hänet kiinni niskasta, pudisteli häntä vähän, pyyhki häneltä esiliinansa nurkalla suun ympäristöä ja sysäsi hänet jotenkin kovakouraisesti tietä myöten ylöspäin. "Kas niin, laita nyt itsesi tuonne työhön! Ja Herra sinua armahtakoon, jos et tottele!" Samassa näki hän rouva Burströmin tulevan pitkin askelin alas mäkeä myöten.
Niin, se oli sama kiltti herra... Menenkö häntä vielä kiittämään? Saanko minä sen omenan? pyysi Katarina merkillisen kiihtyneesti. Tietysti Karin sen saa, sanoi Albert, ojentaen hänelle hedelmän. Kiitos, kiitos, kiltti Albert! huudahti Katarina, kätkien omenan esiliinansa taskuun; mutta Albert ei nyt enää mene ulos, vaan äidin luo, joka varmaan ihmettelee, kun ei Albertia jo kuulu koulusta.
Nyt kiiruhti tyttö ojentamaan kättään ritarille avuksi ja nauraen ilmoittamaan, että hänen kauhtanansa oli aivan märkä. Mutta vaikka hän koettikin nopeasti pyyhkäistä silmänsä kulmaa esiliinansa helmalla, huomasi kuitenkin nuori kreivi, että pari kirkasta, petollista kyyneltä oli valahtanut alas hänen punakoille poskilleen.
Oudostellen kuunteli ja katseli Jouko äitiään, jonka silmässä kiilti kummasti ja laihat poskipäät paloivat. Kummallinen oli äiti ollut viime aikoina. Uhripäivän jälkeen oli Jouko usein nähnyt hänen öillä metsään hiipivän ja jotakin esiliinansa alla sinne kantavan. Jotakin hän siellä kävi tapaamassa, jotakin puhuttelemassa.
Pieni kurttuinen muori laski kaksi lasia pöydälle ja itsensä istumaan penkille. Sitten hän siveli laseja häthätää esiliinansa kulmalla. Hänen silmänsä loistivat kirkkaina ja harmaina tulehtuneiden, punasyrjäisten luomien alta. Ukolla, joka kaatoi viiniä laseihin, oli samanlaiset silmät.