United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siks' on laihat lampahani, Kun on noiat naapurissa; Siksi tylsät kirveheni, Kun on seppäni sokia Sinnespä sepät sokiat, Kunnes viinoa vähäsen. Tuo pulli puhasta vettä, Kuppi kullan karvallista; Ehkä suu toen sanoisi, Eli leuat leikin löisi, Hampahat lujan puhuisi, Kieli keito kelpottaisi. Suu ei laula suuruksitta.
Olin mielessäni kuvitellut rabbiinia harmaapartaiseksi, kurttujen uurtamaksi vanhukseksi. Hän oli vasta noin neljänkymmenenviiden-vuotias. Hiukan laihat ja kalpeat, mutta pehmeän täysiparran peittämät, liikkuvat, moni-ilmeiset kasvot eivät suinkaan olleet epämiellyttävät. Korkea nenä oli kapea ja tylppäpäinen, suuret, ruskeat silmät puoleksi silmäluomien verhoamat.
Ensin käy matka Suurelle torille, jossa on määrä kokoutua: kaikki Tukholman porvarit, hyvät ystävät, joilla vain hevosta on. Ja siellä ne jo istuvatkin re'issänsä, lihavat oluenpanijat ja laihat leipurit, ja koko tori on valoisana heidän savuavista soihduistansa. Hei vaan! Kulkuset helähtävät ja koko jono lähtee liikkeelle mäkeä pitkin ja ulos kaupungin pohjoisesta portista.
Silmät olivat ummessa ja laihat kasvot näyttivät niin kalman kalpeilta ja verettömiltä, että luulin hänet kuolleeksi ääneen valittaen peitin kasvoni käsilläni. "Hän on ainoastaan tainnoksissa eikä, mikäli minä olen voinut tutkia, mikään jäsen ole taittunut", sanoi herra Claudius.
He istuivat pienissä ryhmissä, hiljaa jauhaen ja jutellen, monellakin samanlaiset laihat eväät, jotka Antero oli nähnyt soutajallaan. Kaikki heissä Anteroa miellytti: se, miltä näyttivät, miten istuivat ja olivat, miten söivätkin.
Lauri vihasi tuota yhä karttuvaa punaa vaimonsa kasvoilla, jotka äsken, kärsityn kovan taudin perästä, olivat sangen vaaleat ja laihat, ja joskus, kun nuo pahat ajatukset olivat hänessä liian suuren vallan saaneet, oli hän tahtonut jättää koko talon ja seudun, mitkä joka päivä muistuttivat häntä hänen sydämensä rauhattomuudesta.
Sitä suurempi syy on minulla pyyntööni sanoi äiti. Hanna! jos minua rakastat, niin tee kuin olen sanonut. Jos se on teidän käskynne niin tapahtukoon. Talvi peitti jo valkealla hunnullaan maan. Johanna Anströmin vuoteella istuvat miehensä, tyttärensä ja nuori 19 vuotinen erinomainen kaunis tyttö. Sairas nostaa sammuvaiset silmänsä taivaalle päin, laskee laihat kätensä yhteen ja huokaa.
Kasvot olivat laihat, auringonpaahtamat ja uurretut, silmät syvään painuneet, kuvaten lujuutta ja tyyneyttä. Ajan tavan mukaan olisi hänen pitänyt käyttää peruukkia tahi ainakin puuteroittuja kiharoita, mutta Löfving oli vapautunut kummastakin. Hänen harmaat hiuksensa olivat ohimoilta kammatut taapäin ja ulottuivat keltaiseen univormukaulukseen asti, jonka alta pilkisti punainen liina.
Aurora avasi silmänsä ja tuli tuntoihinsa. "Donner," sanoi rouva arvokkaasti. "Anna valjastaa. Emme tahdo olla minuuttiakaan enää tässä talossa." Donnerin perhe pakausi perhevaunuihin, jotka pyörivät pois niin nopeasti kuin kapteenin vanhat laihat hevoset jaksoivat juosta.
Ja vielä enemmän: hänen kasvonsa olivat niin laihat, ettei niissä ollut jälellä muuta kuin luu ja nahka. Keskitalo pelästyi ja tunsi samana hetkenä itsensä niin heikoksi, että sakset tärisivät kädessä. Hän ei ollut huomannut, että Helka oli tullut sisään. »Kyllähän minä tiedän minkätähden isä on niin laihtunut...» kuiskasi tyttö salaperäisesti aivan hänen korvansa juuressa.