United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä ihminen on velkapää Jumalalle tekemään kaikesta Hänen hyvyydestänsä?" "Kiittämään, kunnioittamaan ja ylistämään." "Voisiko semmoinen ihminen kiittää, ylistää ja kunnioittaa Jumalaa, jonka sydämen silmissä on jotakin vikaa?" "Ei, sillä hän ei tunne Jumalan hyvyyttä."
Jumala on suonut tämän miehen pelastaa kunniamme ja valtakuntamme toisen kerran! Hän on kukistanut kapinoitsijat ja tuo la'it Skotlantiin jälleen. Meitä surettaa ett'ei hän itse ole läsnä vastaan-ottamassa kiitostamme. Olemme myöskin velvolliset kiittämään veljeämme, Murray'n jarlia.
Perämies Lind'in käynnit siellä silloin tällöin eivät olleet pysyneet salassa häneltä; vaan mitä se häntä liikutti? Hän oli kuitenkin ollut kovasti kahdella päällä, pitikö hänen mennä ennen lähtöään sinne jäähyväisille ja kiittämään osoitetusta hyväntahtoisuudesta.
Rovastinnan pullea muoto tuli levottomaksi ja hän sanoi päättävästi: "Minun kuitenkin täytyy päästä kiittämään Kaisaa vaikka läpi valkean... Voi, voi miten onnetoin olisinkaan, jos Aili minun ajattelemattoman tekoni tähden olisi tuonelan omana, mikä ilman Kaisaa niin olisi."
Niit' ei ole paljo, André, ei niit' ole paljo, mutta ne ovat säästetyt sinua varten, ja sinä olet velvollinen kiittämään niistä meidän Herraamme, jok' on sinut niin runsaasti siunannut. Minun poikani pitää voida tehdä hyvää, hyödyllistä. Kirjoita isälles, André, kirjoita isälles!" André heittäysi polvillensa isänsä viereen ja puhkes itkuun.
Tällä välin on Sylvester ryömimällä kulkenut matalasta majastansa lavan lattian alatse ja pölyisenä ilmaunut näyttämölle. Nyt kuuluu uudestaan taputuksia; esirippu nousee, ja ensimmäisenä yrittää pölyinen Sylvester astua esiin kiittämään hänkin kiitollista yleisöä.
"En voi ymmärtää nyt sinua... Minun täytyy päästä edes kiittämään Kaisaa, kun eilen siinä harakassa ihan hyvästelemättä lähdimme. Etkös sinäkin lähde? Otamme Ailin, Lillin ja Mimmin mukaan." "Ole huoletta, veikkonen. Kaisa tulee vaan siitä ylpeäksi... Lähtisit sinä pappilan rouva hupsua akkaa kiittämään.
Hän oli onnellisesti kiertänyt vuoren jääpeitteisen kiireen; edullisin onnistus oli hänen uljuutensa palkinnut. Mykistyneenä onnestansa hän seisoi hetken liikkumatta; sitten hän päästi ilohuudon ja polvisttu kiittämään Jumalaa. Hän alkoi sitten tuumailla. Palaisiko hän nyt ilmoittamaan löytönsä kapteenille ja Hannulle?
Olihan Leijonan emäntä tänäpänä päivällisaterialla istunut hänen viereensä ja sitte kun ensin oli puhunut yhtä ja toista, vihdoin ruvennut, niinkuin mitään tarkoittamatta, häntä kiittämään siitä, että hän noin joka päivä oli hiljakseen kävelemässä; se piti hänen terveenä ja siten hän tulisi sadan vuoden vahaksi ja siltä se jo päältä nähdenkin näytti.
Ei näytä siltä kuin tämä pappi tulisi kiittämään minua, niinkuin entinen teki. Hän ei ymmärrä sinua, Torger. Täällä ei ole helppo elää tämän perästä. Ei suinkaan, vaan kyllä kaiketi tulemme toimeen, ja jos näyttää kovin ahtaalta, niin voimme matkustaa tiehemme. Minä en viihdy missään muualla, ja sitä paitsi olemme jo ostaneet tämän maapalstan. Kaikki eivät heti seuranneet pappia kaikessa.