United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nuo sysimustat silmäsi sun ovat vieneet järkeni multa tuo paisuva rintas se onnea tietää ja huulesi viehkeät suutelon sietää kas, tuommoinen tyttö on mieleeni mun, jok'on intoa, tunnetta, tulta! Mua lemmit sä, Annette, sen minä nään, elä peittele turhia multa etelättäret kaikki ne lemmessään ovat pelkkää tunnetta, tulta kai yhtehen luonto lie aikonut meitä, elä lempesi liekkiä, armaani, peitä!
Ympärillä on vielä tuhkaa ja hiiliä, mutta me kuuntelemme hymniä Apollolle! Kautta Paphoksen lehtojen! Kun näen sinut tuossa Coa vestiksessä, luulen Afroditen verhoutuneen pilvenhattaraan ja laskeutuneen alas eteeni." "Oi herra!" huudahti Eunike. "Tule tänne, Eunike, kiedo käsivarret ympärilleni ja ojenna minulle huulesi... Rakastatko minua?" "En rakastaisi Zeusta enemmän kuin sinua."
Mutta taas rukoili äiti: "Säästä Surutar poikaani nuorta! Hymyileväthän minunkin huuleni. Ota hymy niistä!" Ja Surutar vei hymyn äidin huulilta. "Emoni, kantajani, minne pakeni huultesi hymy? Suruko sen särki?" valitti poika. "Elä huolehdi poikani nuori! Paina huulesi huuliini, niin hymy kyllä palajaa", lohdutteli äiti. Poika painoi huulensa äidin huuliin ja hymy palasi entistä vienompana.
Vaan kun tunnen sydämmesi lemmestä noin sykkivän Ja kun näen huulesi noin suloisesti hymyvän, Heräjäävi riemun tunne rintahaani paisuvaan; Silloin olen onnellinen, lemmi, lemmi, Helmi vaan!" Lemmi, laula! Lemmi, nuorukainen, Ollen vielä huoleton; Nauti, nuori nainen, Kevään riemu lyhyt on: Lemmen kukat lakastuu, Suven ruusut surkastuu; Aika niille tuimimman Talven tuo ja kuoleman.
Sinä olet voittanut asiasi ennenkun avasit kauniit huulesi," huusi kuningas, ja hänen vihansa oli kokonaan liuennut ystävyyteen ja helleyteen. Signe kumarsi taas kauniit kasvonsa kuninkaan jalkoja kohden. "Mikä on sen Pohjan kaikkein kauniimman tyttären onnellisen isän nimi?" kysyi Erik, painaen Signen tuolille viereensä.
Ilmoitat minulle hyvän uutisen." "Mutta kylve sinä nyt ja lähde levolle. Huulesi ovat siniset ja olet kuin varjo." Vinitius kysyi: "Tiedätkö, onko ensimäisen ludus matutinuksen päivä jo määrätty?" "Kymmenen päivän perästä. Mutta muut vankilat otetaan ensin. Jota enemmän aikaa saamme, sitä parempi. Emme vielä ole aivan hukassa."
Pieleksen tekijät astuivat silloin työnsä valmiiksi saatua, hangot ja haravat olalla toisten luoksi. Kuule ja malta vähäisen, Hilma hoi! huusi Törsövän Taneli. No! Minä olen, tiedätkös, sydämen pohjasta armelias ja laupias ihminen, minä surkuttelen sinua, tyttöhupakkoa, kun pilasit tapotahallasi suloisen suusi ja saastutit herttaiset huulesi ... annas minä imen pois myrkyn huuliltasi!
Eihän minua ole, ei voi olla enää olemassa.» »Sinä olet, sinä elät! Etkö huomaa, että huulesi liikkuvat taas?» »Kaikki pelkkää näköhäiriötä vain. Etkö ymmärrä? Minä olen poissa. Minua ei ole missään enkä tiedä edes, onko minua ollut milloinkaan.» »Mutta olethan sinä siinä! Näenhän minä sinut, kuulenhan minä puhuvan sinun! Olethan sinä Liisa.» »Liisan haamu olen.
"Sinun huulesi vapisee", lausui henki. "Ja mikä sinulla tuossa poskellasi on?" Scrooge supisi, oudosti tavotellen, että se oli vähäinen nyppylä, ja käski hengen viedä hänet, mihin se vaan tahtoi. "Muistatko sinä tätä tietä?" kysyi henki. "Muistanko sitä!" huudahti Scrooge innokkaasti; "minä voisin kulkea sitä silmät kiinni." "Kumma, että se on ollut unhotuksissa niin monta vuotta!" sanoi henki.
"He tässä, kaunokaiseni", virkkoi hän; "tässä saat yhden kultakolikon laulustasi, toisen pähkinöistä, jotka sinulta varastin, ja kolmannen suukkosesta, joka sinun nyt tulee antaa minulle. Sillä tiedä se, kaunokaiseni, että kun kauniit huulet siksihän sun huulesi parempain puutteessa sopii sanoa ovat minun huvikseni visertäneet suloisen sävelen, niin minä, noudattaen St.