United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin lietona lehtojen helke soi, niin vienoja viestejä tuuloset toi ja perhonen silkkisiipi yli kaislojen karkeloi. Mut joutui syksy ja synkät säät, sai kylmät ilmat ja tuulispäät ja halla se maahan hiipi, tuli pakkaset, tuiskut ja jäät. Yli talven kaislat ne murheissaan lumipäisinä rannalla seisoi vaan ja kun vinkui talvinen tuuli, he kuiskivat muistojaan.
Vihdoin tulivat kuitenkin kaikki matkalaukut, mytyt ja kääröt paikoilleen, asemakello soi, ja pitkä vaunujono lähti liikkeelle, kiitäen pois kylmässä talvi-ilmassa, ohi Kaisaniemen lehdettömien puitten ja Eläintarhan alastomien lehtojen.
Tuo oli tytti Päivölässä Ihalempi, maammon impi, mansikka hyvien maiden, Herran lehtojen hedelmä; meni karjahan kesällä, ei tullut takaisin tytti. Läksi veikko vieremähän. Hiidet virvoja viritti. "Kunne sorruit kurja sisko?" Poika soille portahaksi. Läksi taatto tietämähän. Hiidet virvoja viritti. "Kuhun kuljit tyhmä tyttö?" Taatto Kalman kartanoihin.
Oli kerran tyttö ja poika. Ja ne rakastivat toisiaan, varsinkin se tyttö rakasti niin, ettei sitä voi kielin kertoa.» Hän katsahti Olavin silmiin, nähdäkseen minkä vaikutuksen kertomuksen alku teki. »Kauniisti alkaa», virkkoi Olavi. Mutta hänen mielessään alkoi itää salainen ajatus. »Ja he istuivat lehtojen rinteillä ja vanhojen koivujen alla ja kertoivat toisilleen onnestaan.
Petroniusta harmitti, ettei hänen älynsä keksinyt tähän mitään vastausta. Hän ei kuitenkaan tahtonut sitä myöntää, vaan virkkoi jotakin sanoakseen: "Se on uusi lahko..." Ja hetkisen perästä hän alkoi: "Kautta Paphon lehtojen jumalallisen asujattaren, kuinka tuo tuollainen tekee elämän ikäväksi!
"Olen nähnyt ja kuullut kaikki," puhui hän. Ja Vinitius vastasi: "Lähtekäämme täältä!" He läksivät ja riensivät luolista loistavien tulien, lehtojen ja ratsastavien pretorianisotamiesten ohitse kantotuoleilleen. "Minä tulen sinun luoksesi," sanoi Petronius. He asettuivat samaan kantotuoliin, mutta molemmat vaikenivat kauan.
Kuohuvain aaltojen tanssihin pois! Lehtojen riemuissa, voi, ken jo ois! Huoneessa ihminen rauhattomasti Kuultelee siivet kuin ilmoa lyö; Lennämme taivahan luo vapahasti, Sieltäpä sanoman saatamme myö. Metsälaulu. Käyn metsässä mä tyynesti, En huoli rosvoista; On lempi vaan mun aarteeni Sit' ei he kajoa. Ken käy, ken ryskää pensaass'? oi! On rosvo! uhkaavi! Mun kultain tule juosten voi!
Kun kaikki ovat koolla, lehtojen ja lähteiden nymfejä myöten, kehoittaa Zeus heitä menemään taisteluun, mielensä mukaan troialaisten tai kreikkalaisten puolelle. Here, Athene, Poseidon, Hermes, Hefaistos liittyvät kreikkalaisiin, Ares, Apollon, Artemis, Leto, joenjumala Ksanthos ja Afrodite troialaisiin.
Mitä kerrotte pilvistä kuun kultajuovat? »Ett' immet jo Salliman anteheks suovat.» Mitä virkat sa viitojen, lehtojen tuoksu? »Jo että sun päättyvi päiväsi juoksu.» Ja Kukkian kuusten ja koivujen humu? »Sun että jo häipyvi silmies sumu.» »Taas saat elon nähdä kuin kehdossa kerran, näin tuntea itsesi, tuntea Herran.»
Huomaatko palmujen huiskeet? Meren aavalta Ahtolan laulavan kuulet, ahot viittoo ja vilppaiden lehtojen kuiskeet. Kera tahdotko tulla? Täällä köyhä ma lien, siellä linnat on mulla. Tarun Atlas ma oon, maan kaiken ma kannan ja usein on myös kuin kantaisin taivaan; jo ammoin sa tunsit mun murheeni rannan, mut auvoni vasta, kun astumme laivaan, punapurjehet saamme. Atlantica! Kaikuvat kalliot maamme.