United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka minä sitä en tietäisi? Näenhän minä sen hevosta, sanoi Archer kummastuen ja kiukustuen; totta minä sen verran ymmärrän hevosia. Tallirenki toi pullon sampanjaa. Almandine, kuultuaan korkin paukahduksen, hirnahti heti iloisesti ja nosti päänsä.
En usko, ett' on hongat vuorella, Tuoll' läsnä taivast' onnellisemmat Kuin kukkaset ja lehdot laaksossa Joit' tuskin vuorihongat huomaavat. Näenhän, ett' on laaksoss' alhaisin Tuo tyyni lampi siihen kuitenkin Maa kuvastuu ja taivas parhaimmin. ELIAS L
Vaikka olinkin varakas, niin halusin tulla vieläkin rikkaammaksi. Minä heittäydyin siis dervishin kaulaan ja sanoin hänelle: "'Rakas dervishi, näenhän, ettet sinä pane mitään arvoa tämän maailman tavaroihin, mitä tuo tieto sinua siis hyödyttää! Sinä olet yksin, etkä voi suuria mukanasi viedä.
VIKTOR. Minä iloinen? Sylvi, meidänhän täytyy heittää heille sumua silmiin. SYLVI. Ei, sinä pidät hänestä, näenhän sen selvään. Ja sitten, mitä kaikkea puhuitkaan hänelle. Voi, Viktor, minä kuulin joka sanan! VIKTOR. Sylvi kulta sehän oli paljasta liehakoimista, tyhjää korupuhetta, joka ei merkitse yhtään mitään.
Ei huoli setä hätäillä, vaikka niin kävisikin, alkoi veljenpoika lohdutella. Kyllä tässä toki talutetaan ja hoidetaan, jos niiksi tulee. Vaan vielähän tuota toki lienee aika siihen, koskapa liikuttekin omin päinne. Näenhän minä vähän liikkua, niin kauan kuin päivä paistaa, mutta kun vetää pilveen tai muuten hämärtyy ettei kajasta, niin ei silmän avulla näy pitkällekään pääsevän.
Hän loi kysyvät silmänsä rouva Leisténiin, jonka kasvot osoittivat, että hän jotakin tiesi, vaikkei tahtonut mitään sanoa. Almalle pysähtyi veri poveen. »Mitä tämä merkitsee? Puhu, Emma kulta!» »Kai sen jo itsekin arvaat.» »En mitään minä arvaa. En mitään.» »Ooh, arvaat kyllä. Näenhän sen.» »Onko mahdollista? He ?» »Niin, te olette olleet varomattomia.» »Varomattomia?»
"Ellulla on lapsi sylissään!" huudahti äiti riemastuen, ja verrattoman riemun sanoma tämä oli jokaiselle. "Niin aivan; näenhän minäkin sen". "No, Herra Jumala olkoon kiitetty!" lausui lapsen isä. Nyt vasta muisti jokainen, ett'ei eilen lähdön kiireessä kukaan ollut nähnyt Ellua.
"Väinö ei ole tullut yksin, hänen seurassansa on seitsemän ylioppilasta. Ajatteles, he ovat täällä laulajaisia antamassa ja ovat tulleet suoraan Helsingistä. Pappa, pappa, nyt tulee hauskaa." Emma pani kätensä isän kaulaan. "Näenhän, että olet kadottamaisillasi sekä henkesi että järkesi", vakuutti Luoto hymyillen ja tuuppasi tyttöä luotaan; "mutta älä minua tukehduta.
Näenhän ja kuulenhan sen joka päivä! Hurskaampaa ihmistä kuin enosi, suuri Linnaeus, ei ole koko avarassa maailmassa. Niin, tiedätkö! Semmoinen pappi pitäisi sinustakin tulla. Niinkö ajattelet? sanoi nuorukainen säteilevin silmin. Ei, Riikka, se on mahdotonta. Semmoista miestä kuin enosi on, ei synny toista edes sadankaan vuoden kuluttua. Niin minäkin luulen.
Hän viittasi vain päällään peiliin, selittäen mitä hän tahtoi. Katsokaa tuohon! sanoi hän uudestaan. Minä tein niinkuin hän käski. Mitä te näette siinä? kysyi hän nyt. Mitäkö näen? toistin minä, yrittäen puhua niin iloisesti kuin mahdollista, ja kuvaten hänen omaa muotoansa niin hyvin kuin taisin. Näenhän sangen, sangen kalpeat kasvot; laihat, kuopistuneet posket