United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas, kuinka kuudan virran veessä häilyy, jää jälkehemme vana hopeinen, niin muistossain tuo ilta muudan säilyy, kun kuulin lyönnit rintas rakkauden, Sua uskon, armas mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin syvyydestä tähdet päilyy tai siimes suree rannan raitojen.
HAUSSI. Pois, Sallani! Ah, täält' en pakene! Mä luulin silmät jäiset kohtaavani, Vaan tulta säihkyi noista vastahani; Salmolle Mä kammoin äänen kuulevani jylhän, Vaan jalosti sun lämmin rintas soi; Jääpatsaan eteen luulin jäähtyväni, Sun rinnoillas nyt löydän lämpimäni. Ken autuuden tänlaisen ryöstää voi? Avuksi miehet! Missä? Tänne! Uhratkaa vaikka elämänne! Tuo juoksuhurtta ryöstää Sallani.
Oman, oman rintas lämpö, eikö niin, riittää sulle, ihmeellinen lintu! Kimppu kukkia akkunalla. Lunta ulkona kaikkialla, lunta nuorta ja valkeaa. Valkea, luminen maa. Punaiset kukkani akkunalla, nurmi on kaikki jo hangen alla. Rannasta rantaan aukeaa valkea luminen maa. Iltahämärässä vasta latu järvenrantaan vie. Aavan selän poikki kulkee luotisuora viittatie.
Sisään syökset, avaat uksen: kuin sikeähän uneen uupuneena sun nuori vaimos lepää vuoteellansa ja pieni lapsi makaa rinnallansa. Sa katsot, katsot: kuolleet kumpikin! Sa ulos karkaat talven hankihin ja sodan arvet auki tempaiset, ja Seitsentähdet näkee syttyessään kuin vuotaa lumeen rintas hurmehet. Vain joku vanha honka hyvyydessään se oksillansa suojaa ruumistas.
Sisäisin äänin kuulet kutsumuksen, se raikuu takaa oman rintas uksen, sen kuiskaa hiljaa kaikki piirit maan: Pysähdy, vaikka tuokioksi vaan! Tuo tunnelma sun syvyydessäs säilyy, se mielessäsi miettivässä päilyy; ajattelijan kauneus-elämää alaista elät, suurta, kiihkeää...
Ja nuo sysimustat silmäsi sun ovat vieneet järkeni multa tuo paisuva rintas se onnea tietää ja huulesi viehkeät suutelon sietää kas, tuommoinen tyttö on mieleeni mun, jok'on intoa, tunnetta, tulta! Mua lemmit sä, Annette, sen minä nään, elä peittele turhia multa etelättäret kaikki ne lemmessään ovat pelkkää tunnetta, tulta kai yhtehen luonto lie aikonut meitä, elä lempesi liekkiä, armaani, peitä!
Oi, kallis äiti, lahja armias, Useesti lasna nukuin rinnoillasi Voi, silmäykses, sielus huokaus, Ne sydämeni pohjaan tunkevat! Ah, muistutukses, rintas rukous Ijäti sielussan' ne valvovat! Läks äiti pois! Ei itku haudallaan, Eik' kultapatsas maksa vaivojaan, Vaan multa tää, jon nukut helmassa Odottain suuren päivän pasunaa, Se mullekin on maassa kalleinta Ah, vanhempain ja munki hautuumaa!
MARIAMNE. Ja että hänen murhasi oma paras ystävänsä. CANZIO. Sehän paras kaikista. 1:N NAINEN. Ken on siis hänen murhamiehensä? CANZIO. Katsahda tänne. 1:N NAINEN. Sinä? CANZIO. Minä. 1:N NAINEN. Ole kirottu! CANZIO. Hm! 1:N NAINEN. Kirottu olkoon se sydämmetön, kylmä ja peikollinen käsi, joka lävisti sun rintas. Kiroile, mun suuni ja vaikertel!
Kuiskaa tyttö tuskin kuuluvasti: »Olen talvi, Suomen taikaneiti, tuntenethan minut vanhastaankin, liat peitän, saastat maahan kaivan, sumut kaikki kudon helmivöiksi, joilla koristan ma uraani armaan odottamaan uutta kevättänsä. Kautta oman rintas kammioiden usein unohduksena ma kuljen.» Vielä kerran mulle viittas tyttö, hälveni kuin uni heräävältä.
Taivas tultansa viinihin lisää, Rintas jäät se pois virtana vie. Kuningas nouskoon voimassaan, Elämän riemuun, kunniaan. Kuningas ja Seedek tyhjentävät pikarinsa. Huutoa: "Kunnia kuninkaalle!" Tanssijatarten hyppyä. Soittoa. NAISKUORO. On virran hekkuma kukkaset, Kuninkaan ympäri neitsehet. Maan virta lahjoo hedelmillä, Kuningaslahjat on hellempiä. Kaksi sotamiestä taluttavat välissään Bileamia.
Päivän Sana