United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta minä en voinut puhua; huuleni liikkuivat, mutta ääntä en saanut kurkustani; loin vain hämmästystä ilmaisevan katseen ympärilleni ja pöydällä olevaan viinipulloon ja ummistin taasen silmäni. Rintani rupesi taasen huokumaan ja hengitys kävi vaivalloisesti. Kapteenille tuli taasen tuska. Hän sieppasi viinipullon käteensä ja tyhjensi puolet sen sisällöstä kurkkuuni.
Häpeä ja pelko tulla naurunalaiseksi sulkivat huuleni; sitä paitsi keskeytettiin samassa vastaukseni tuottama hetkinen äänettömyys; ukkosen ilman ensimäinen tuulenpuuska syöksi katua pitkin, heittäen kadun tukehuttavaa pölyä ja kuivia lehtiä ikkunoita vasten.
Vedet kuumat silmistä tippuu, ei kuulu kuin huokaus, ja kantelon kieliltä hiljaa soi hukkuvan parahdus. Epätoivoinen, yhä etsin, yhä huuleni humisee... O, laupias Jumala, auta, mun järkeni pimenee! Taas haaveet koskena kuohuu, runot kuplina kumpuaa, ja veen yli vellamo nostaa käsivarttansa valkeaa. Te näättekö katseensa kauniin? Ah, pois minut päästäkää!
Nykyään elän seuraavan ohjesäännön mukaan: täytän elämäni onnella niinkuin täytän pikarini parhaalla viinillä, mitä maa tuottaa, ja juon, kunnes käsivarteni kankenee ja huuleni käy valkeaksi. Miten sitten käy, se ei koske minuun siinä uusin filosofiani." "Sitähän sinä aina olet tunnustanut. Ei siinä ole mitään uutta!" "Siinä on sisältöä, jota siitä ennen puuttui."
Kleopatra, kaunis ja viekas, luona vieraansa söi ja joi, mut kun tuli vuoronsa hälle, vain maljan yhden hän toi. Ja sen viiniä täytehen kaasi. Mut salaa pohjahan sen hän pudotti puuntavan helmen heloposkena hymyillen. »Mitä annoit sa Egyptin käärme?» Antonius kauhulla huus. »Miks huuleni hurmeessa palaa, jota suuteli purppurasuus?»
Ma syvään huokasin ja katkerasti ja vastaamaan mull' ääntä tuskin oli ja vaivoin huuleni sen muodostivat. Näin lausuin itkein: »Seikat ajalliset mun tieni käänsi viehätyksin viekkain, heti kun nähnyt en ma kasvojanne.» Ja hän: »Sa vaikka vaikenisit taikka kieltäisit, mitä myönnät, syntis sentään ois selvä: Tuomari sen moinen tietää.
Tämän sanomattoman hälinän ja hyörinän suuruutta kuvaa myös se tosiasia, että aamusta alkaen noin viiteen asti iltapäivällä en löytänyt hetkeäkään aikaa, jolloin olisin ehtinyt pistää ruokapalaa suuhuni tai edes juoda lasillisen vettä. Huuleni olivat niin kuivat, että minun oli lopulta melkein mahdoton mitään puhua.
Mutta mitä huuleni hänelle sanoivat, sitä en tiedä, mahtoivatko edes sanoa mitään; Ja sitten kuinka suloista olikaan tavata hänet tanssiaisissa, tietää olevani hänelle rakas, kuulla kaikkien sitä toistelevan sanoin, jotka nostivat tuhannet ilon tulet poskilleni.» Hän kertoo taas, kuinka hurmaavaa oli tanssia, kun hän tiesi, että runoilijan silmä seurasi häntä.
Mutta taas rukoili äiti: "Säästä Surutar poikaani nuorta! Hymyileväthän minunkin huuleni. Ota hymy niistä!" Ja Surutar vei hymyn äidin huulilta. "Emoni, kantajani, minne pakeni huultesi hymy? Suruko sen särki?" valitti poika. "Elä huolehdi poikani nuori! Paina huulesi huuliini, niin hymy kyllä palajaa", lohdutteli äiti. Poika painoi huulensa äidin huuliin ja hymy palasi entistä vienompana.
Minusta tuntui kuin olisin seisonut hehkuvien hiilien päällä; minä tunsin kuinka huuleni vapisivat ujoudesta ja tuskasta, ja silmäni olivat luodut maahan. Maailma muuttui silmissäni; kaikki ympäröivät minua. Herra, joka sillä välin oli astunut alas kukkulalta, työmiehet, kaikki tulivat sinne ja vieressäni näin Heintzin jättiläisen kokoiset jalkineet.