United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
GIOTTI. Nyt käyn heidän luoksensa ja teen parhaaksesi mitä voin. GIOTTI. Sallitko? CANZIO. Tee niin, ja minä kiitän sinua. Mutta älä toki hätäile, vaan ole hieman ministeriä ja sepittele heidän mieliänsä, alkaen matkanpäästä. GIOTTI. Minä tahdon koettaa. Olethan taasen jykevä mies? CANZIO. Terästetty päästä kantapäähän asti. Mene ja onnistu! GIOTTI. Käynpä juoneen. Jää hyvästi, mun veljeni!
Siksi ett'en tahtonut elävällä itselläni tulla muistuttamaan sinua onnettomuutesi ajoista ja hänestä, jonka päivät päättyivät myllykoskessa. *Rosmer*. Siinä ajattelet kauniisti. Olethan sinä aina niin hienotunteinen. Mutta siitä syystä sinun oli tarpeetonta pysyä poissa. Tule, istukaamme sohvaan. Me puhumme hänestä joka päivä. Hän on mielestämme vielä ikään kuin taloon kuuluva.
Olethan suoraan sanovan mun kuullut: Tytärtäni et saa; ja nyt kuin hullu, Ahmattuna ja viinan vimmassa, Täynn' ilkeätä koiruutta, sa tulet Ja rauhan multa ryöstät. RODRIGO. Herra, herra! BRABANTIO. Mut tuntoni ja arvoni, se tiedä, Voi tekos tehdä sulle katkeraksi. RODRIGO. Tyyn' olkaa! BRABANTIO. Mitä ryöstöstä sa haastat? Venetiass' ollaan nyt; ei metsätölli Mun taloni ole.
Mut ne luulevat, että sä makaat. Eoonit käyvät, ja Sinä et saavu. Sun surmanenkelis viipyy. Herra Sebaot, Mä saanhan uskoa vanhurskauteen? Se olethan Sä, Joka vanhurskaudella kulutat syämein, Joka minusta huudat, Joka minussa julmistut vihassais? Herra Sebaot julmistuu vihassaan. Hänen vanhurskautensa polttaa syämes. Se on hän, joka huutaa sun rinnastas. Kun hän kohottaa sauvan ja ruoskan,
Muista, poika, sananlasku: »Jokainen sirkka pysyköön omassa nurkassaan!» Susi. Sinulle Roponen antaisi tyttärensä, ainoan tyttärensä! Olethan ventovieras talossa ja voit saada matkapassin milloin hyvänsä. Andrei. Isäntä! Näistä muista en pidä suuresti lukua, mutta sinun en luule puhuneen täyttä totta. Niin huonona et toki minua pitäne, ett'en tytärtäsi ansaitsisi. Roponen.
Kuinka tarkoitat? kysyi hän suurin silmin. Olethan ainoa ihminen, jonka kanssa voin olla. Olet ottanut elämäntuskan minulta ja siitä olen sinulle ikuisesti kiitollinen. Sinä olet usein sanonut minulle niin. Mutta kuitenkin! Kenties sentään tulisit vielä paremmin toimeen aivan yksinäsi? Mitä hulluja! Sinähän puhut kuin unessa. Kuinka moinen voi päähäsi pälkähtääkin?
Sitä vain ihmettelen, mahtanevatko äiti ja isä meitä nyt enää tuntea." "Ei sinua ainakaan", sanoi Pekka nauraen, "sillä olethan sinä paksu ja leveä kuin heinähaasia, ja niskakin sinulla on vahva kuin vanhalla sonnilla, ja entäs kourasi sitten! ne ovat leveät kuin ruuhen puolikkaat." "Olkoonpa niin, mutta kyllä äiti minut kuitenkin tuntee." Niin kului kesä. Päivät yhä lyhenivät ja yöt pitenivät.
Tulethan sinä minun venheeseni? Ei ole tietoa. Olethan käynyt niin vakaaksi ja totiseksi, että sua vähitellen rupee ihminen pelkäämään. Katri! Niilo! Tuo oli sinulta leikkiä vaan. Ei ollutkaan se leikkiä, vaan aivan täyttä totta. Mutta elä viivytä minua, kun on muutenkin kiire. Hyvästi nyt! Tule hyvissä ajoin! Hyvästi Katri! Kyllä tulen!
Niin, kuulitteko, sertinkipaita ja kukka, käteen ja ranssi...» Tiina Katri ja Holpainen katsoivat toisiinsa. Tuo äkkinäinen puhetulva teki miehen uudelleen levottomaksi. Mutta Tiina Katri lausui tyyneesti: »Pane pitkällesi sinne vaatekasalle, Mari ja koeta nukkua. Olethan ihan lävitse uupunut. Näytäs, minä laitan sinulle päänaluista. Kas noin, rupea tuohon.»
Mutta Jeanne jatkoi leppeästi: Minkäs sille voi, lapseni? Ei voi aina tehdä mitä tahtoo. Olethan leski myöskin, vai? Ja tuskasta väräjävällä äänellä jatkoi hän: Onko sinulla muita ... muita lapsia? Ei, rouva. Entä hän, poikasi, ... mikä hän nyt on? Oletko tyytyväinen? Kyll', rouva, hän on kovast' työteliäs poika.