United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta koska sinä sitä niin välttämättä tahdot, niin voinhan minä pysyä hänestä erillänikin. ANNA LIISA. Sinä lupaat? JOHANNES. No, lupaan, lupaan. Sinulle mieliksi. Oletkos nyt tyytyväinen? Olen. Kiitoksia, Johannes, sydämen pohjasta sinua kiitän! JOHANNES. Oma kultani! Rakastatko sinä minua? ANNA LIISA. Rakastan! Sinua rakastan yli kaiken. TOINEN N
Rakastatko minua? kysyi kerran äitisi, kuin hän kumarruksissaan istui pienen kätkyesi vieressä, katsellen sinua lempeästi loistavin silmin. Sinä et voinut vastata, sillä et tainnut puhua, mutta ehkä taisit jo hymyillen ojentaa pienet kätesi ja katsoa äitiäsi silmiin; hän ei vaatinut enempää, hän tiesi jo vastauksesi: totta ma sinua rakastan! Onnellinen äiti! Onnellinen lapsi!
No?... Mitens se veteli? Ka ei mitään... Se jäi vielä vähä avonaiseksi, mutta en minä nyt vielä tähän ensi hätään kuole. Onhan se vielä toki Sallisen leski jälellä. Ka onhan se. No on tää toki ilo, jotta tulit. Ka istutaan. Rakastatko sinä Hilkka minua? Ka rakastan. No niin se pitääkin ... niin on toki joku, joka minua rakastaa ja muistissaan pitää... Vai mitä, Hilkka? Ka ei mitään.
Kerro vain!» »Meillä olisi vain hyvin hauska siellä kaukana. Eikö niin sinustakin, Jori? Mutta kuule! Oletko sinä Jori? Minä en tahdo osata uskoa sitä oikein. Minä en pelkää nyt mitään!» Elsa tarttui Jorin käsivarteen, puristausi lähelle ja tavoittaen hänen katsettaan sanoi hellällä, luottamuksen äänellä: »Rakastathan sinä minua? Rakastatko, Jori?»
Rakastatko minua vielä, Kaarleni? Minun pitäisi rangaistukseksi semmoisesta kysymyksestä vastata en!
Kuin kasvoit isommaksi ja heitit kätkyesi, kohtasi sinua taas sama kysymys kodiltasi, kaikilta ystäviltäsi: rakastatko meitä? Jos et heitä rakasta, ei ole kotisi enää sinun kotisi, ystäväsi jättävät sinut ja ympärilläsi on tyhjyyttä, tyhjyyttä omassa sydämmessäsi.
Olisiko se mahdollista, että, jos kysyisin sinulta jos sinä ? HELMI. Herra jestan, laske minut laske minut ! HELMI. Olethan sinä ihan vimmattu ! Tässä kaikkein kuullen ! Laske laske ! KIRJURI. En, minä en sinua laske ennenkuin sinä sanot, rakastatko minua? HELMI. No, Janne, mitä se nyt on? Päästä minut päästä paikalla ! KIRJURI. Sano ensin, tahdotko tulla omakseni!
»Sinä et ollut kuulemassa Laurin runoja?» kysyi Elli, kun he Esterin kanssa olivat päässeet kahden kesken. Esteri katsoi Elliä silmiin vastaamatta. Hän odotti että Elli kysyy: »Rakastatko sinä Lauria?» Ja hänen mielensä teki langeta Ellin eteen polvilleen. »Esteri, miten kaunis sinä olet!» huudahti Elli. »Sinun katseesi! Sinun katseesi!»
"Saattaako se sinua pelkäämään, ett'en olisi sinulle otollinen?" kysyi Kor; "estääkö se sinua rakastamasta minua? Jos olet ystäväni, niin sano suora totuus, Fede." "Ei", kuiskasi hän. Silloin kalpeni Kor niinkuin se, joka on viimmeistä ratkaisevaa askelta ottamaisillaan. "Rakastatko minua Fede rakastatko vai etkö?" kysyi hän. Kuuntelin Feden vastausta, kenties yhtä levottomasti kuin Kor.
»Olen samaa mieltä kuin sinäkin», kreikkalainen vastasi. »Minä palvon rakkauden varjoakin, mutta rakkautta itseään vielä enemmän.» »Rakastatko siis vakavasti ja kaikesta sydämestäsi? Tunnetko samaa, mitä runoilijat kuvaavat sitä, mikä saa meidät unohtamaan ateriamme, teatteria vieromaan ja elegioja kirjottamaan? Enpä olisi sitä koskaan uskonut. Sinä näyttelet hyvin.»