United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ympärillä on vielä tuhkaa ja hiiliä, mutta me kuuntelemme hymniä Apollolle! Kautta Paphoksen lehtojen! Kun näen sinut tuossa Coa vestiksessä, luulen Afroditen verhoutuneen pilvenhattaraan ja laskeutuneen alas eteeni." "Oi herra!" huudahti Eunike. "Tule tänne, Eunike, kiedo käsivarret ympärilleni ja ojenna minulle huulesi... Rakastatko minua?" "En rakastaisi Zeusta enemmän kuin sinua."
Te tiedätte sen, niinkuin jumalatkin, Mit' ikään rahvaan korvaan kuiskikoot Nuo rauhanhäiritsijät ettei mitään Lainvastaist' ole tehty röyhkeille Tituksen pojille. Vaikk' onkin suru Hält' älyn pimittänyt, saako silti Hän meihin puuskiaan ja oikkujaan Ja kostoaan ja katkeruuttaan purkaa? Nyt kirjoittaa hän taivaalt' apua: Kas, tuo on Zeulle, tuo Apollolle, Hermeelle tuo, tuo sodan jumalalle!
Vaikka olenkin ollut augustiani, olen ollut vapaampi mies kuin he aavistavatkaan." Hän kohautti olkapäitään: "Kai he ajattelevat, että polveni nyt vapisevat ja että pelko nostattaa hiukseni pystyyn, mutta kun minä palaan kotiin, käyn kylpemään orvokinlemulla sekoitettuun veteen, ja kultatukkaiseni itse voitelee ruumiini. Aterian jälkeen annamme laulaa Anthemioksen säveltämän hymnin Apollolle.
Oppineet, joiden ilosta loistavat katseet olivat kiinnitettyinä kuningattaren huuliin, nousivat istuimiltaan sekä osoittivat tyytyväisyyttään hänen hyväntahtoisuudestaan syvään kumartaen, jonka jälkeen Kristiina jatkoi: "Ikävällä ajattelen kuitenkin uutta keskeyttämistä näille Minervalle ja Apollolle pyhitetyille kokouksille, sillä aikeeni on lähteä piakkoin matkalle maaseuduille.
Eräällä heistä oli haavi pyytää perhosia, ja hän huomasi kauniin Apollon. "Tuopa on kaunis pistää neulaan hyönteislaatikkoon", sanoi poika ja alkoi juosta pitkin nurmikkoa. Nyt tuli Apollolle hätä. Miten hän lensi, koettaen paeta! Huh! haavi heilahti ja tapasi häntä siipeen, ja perho putosi suin päin ruohokkoon juuri vuokon viereen. "Tässä se lensi", sanoi poika ja kumartui etsimään perhoa.
Hän ei näyttänyt rakastajattarelta, vaan viattomalta tytöltä. "Mitäs sanot, Charis?" huudahti Petronius tarttuen hänen käteensä. Tyttö painoi kultaisen päänsä hänen rinnalleen ja virkkoi: "Herra, Anthemios laulajineen on tullut ja kysyy, tahdotko tänään häntä kuunnella." "Antaa hänen odottaa. Aterian jälkeen hän saa laulaa meille hymninsä Apollolle.
Yksin metsäiset vuoretki lähettelevät taivaalle riemu-huutoja; yksin kalliot ja pensahikot laulavat hänen kiitostansa: Jumala, jumala on hän, Menalcas! Ole hyvä ja suosiollinen omillesi. Tässä on neljä alttaria: kaksi sinulle, Daphnis, ja kaksi Apollolle kunniaksi. Kaksi kolpakkoa vasta-lypsettyä vaahtuavaa maitoa vuosittain ja kaksi ruukua öljyä asetan sinua varten.