United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kasvojaan ei saattanut nähdä, sillä papyruskäärö oli hänen kasvojensa edessä ja hän luki tarkkaavasti. "Tietä jalosukuiselle augustianille!" huusivat edeltäjuoksijat. Katu oli kuitenkin niin täynnä kansaa, että kantotuolin hetkeksi täytyi seisahtua. Silloin augustiani kärsimättömänä päästi papyruskäärön käsistään, nosti päätään ja huusi: "Ajakaa pois tuo roistoväki! Kiireesti!"
Mutta Vinitius äkkäsi samassa kymmenmiehisen pretorianiosaston, joka nähtävästi oli matkalla viemään Roomasta sanaa Antiumiin. Hän riensi paikalla miesten luo ja rupesi kysymään: "Mikä osa kaupunkia palaa?" "Kuka sinä olet?" kysyi kymmenmiehistön päämies. "Vinitius, sotatribuni ja augustiani! Vastaa henkesi uhalla!" "Tulipalo sai alkunsa myymälöistä Suuren Sirkuksen luona.
Ja nyt Chilonin mieleen juolahti, etteivät kristityt ikinä ole uskaltaneet tappaa niin mahtavaa miestä, joka oli augustiani ja ylhäinen sotaherra, sillä sellainen teko saattaisi tuottaa heille julkisen vainon. Luultavasti he väkivallalla ovat pidättäneet hänet, ehtiäkseen toimittaa Lygian kätketyksi johonkin toiseen kaupunkiin. Nämä ajatukset tuottivat Chilonille lohtua.
Vaikka olenkin ollut augustiani, olen ollut vapaampi mies kuin he aavistavatkaan." Hän kohautti olkapäitään: "Kai he ajattelevat, että polveni nyt vapisevat ja että pelko nostattaa hiukseni pystyyn, mutta kun minä palaan kotiin, käyn kylpemään orvokinlemulla sekoitettuun veteen, ja kultatukkaiseni itse voitelee ruumiini. Aterian jälkeen annamme laulaa Anthemioksen säveltämän hymnin Apollolle.
Hän näki unta, että Nero saapui Ostrianumiin augustiani-, tanssijatar-, korybantti- ja miekkailijajoukon etunenässä ja että hän ohjasi ruusuilla koristetut vaununsa kristittyjä kohti. Mutta Vinitius tarttui Lygian käsivarteen, veti hänet kilpa-ajovaunuihin, pusersi hänet rintaansa vasten ja kuiskasi: »tule mukaan!» KAHDESKYMMENESSEITSEM
Minkätähden piiloitellut täällä köyhälistön kaupunginosassa? Kuka tuo Vinitius oli? Augustiani, soturi ja Neron hoviherra, joka otti osaa hänen hillittömään elämäänsä ja hullutuksiinsa. Olihan sen selvästi todistanut sekin juhla, jota Lygia ei ikinä voisi unohtaa.
"Vartioi häntä kuin silmäterääsi, sillä hän ei ole yksin sinun herrattaresi hän on minunkin!" Vinitius vei hänen kätensä huulilleen ja suuteli sitä yleisön suureksi kummastukseksi. Kukaan ei tietysti saattanut käsittää, miksi loistava augustiani osoitti sellaista kunnioitusta naiselle, joka oli orjattaren halvassa puvussa. "Jää hyvästi!..."
Siihen Pietari vastasi: "Minä kielsin Hänet kolme kertaa, ja kuitenkin Hän antoi minulle anteeksi ja käski minun kaita lampaitaan." "...Ja kun sitäpaitsi," lopetti Crispus lauseensa, "Vinitius on augustiani." "Kristus on murtanut kovempiakin sydämiä," sanoi Pietari.