United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän likeni Crispusta, hänen kasvonsa säteilivät innostuksesta, ja hän rupesi puhumaan äänellä, joka oli kuin toisen palveluksessa: "Crispus, jääköön hän meidän joukkoomme, ja jääkäämme me hänen luokseen, kunnes Kristus suo hänen parantua."
"Monta veljistä sinä jo olet hoitanut," virkkoi Crispus "ja kuulut olevan taitava lääkäri... Sentähden nytkin lähetin Ursuksen sinua noutamaan." "Ja matkalla tunnusti hän minulle, että hänen aikomuksensa vielä eilen oli ollut surmata minut."
"Minä olen sinulle kiitollisuuden velassa, ja sinä tunnut olevan hyvä ja kelpo ihminen, mutta tällä kertaa et ole minua kohtaan suora. Sinä pelkäät, että minä aion kutsua orjani tänne ja antaa viedä pois Lygian. Enkö ole oikeassa?" "Olet!" vastasi Crispus vakavasti.
"Herra, minä olen vihannut vääryyttä," huudahti vanha pappi. "Mutta Kristus käski vielä enemmän rakastaa ihmisiä kuin vihata vääryyttä, sillä Hänen oppinsa on rakkautta eikä vihaa..." "Olen syntiä tehnyt kuoleman hetkellä," sanoi Crispus. Ja hän rupesi lyömään rintoihinsa. Istuinrivien vartija likeni samassa apostolia ja kysyi: "Kuka sinä olet, joka puhuttelet tuomittuja?"
"Rooman kansalainen," vastasi Paavali tyynesti. Sitten hän kääntyi Crispuksen puoleen ja virkkoi: "Luota siihen, että tämä on armon päivä, ja kuole rauhassa, Herran palvelija." Kaksi maurilaista tuli nyt Crispuksen luokse, laskeakseen hänet puun päälle, mutta Crispus katsahti vielä kerran ympärilleen ja huusi: "Veljeni, rukoilkaa puolestani!"
Hiukan etempänä olivat Glaucus, Crispus ja Miriam sekä ympyrän molemmissa päissä Ursus ja Nazarius, Miriamin poika, nuori, kaunis poikanen, jonka mustat hiukset kiharoina valuivat olkapäille. Lygian silmät olivat tähdätyt apostoliin, ja hän kuunteli henkeä pidätellen. Kaikkien muidenkin kasvot olivat käännetyt apostoliin päin. Hän puhui matalalla äänellä.
Crispuksen äänekäs puhe oli johtanut miehet lehtimajaan ja he istuutuivat nyt kiviselle rahille. Pietarin kumppani paljasti päänsä, ja samassa Crispus tunsi hänet. Hänen kasvonsa olivat laihat, päälaki kalju ja kiharoiden ympäröimä, silmäkannet punaiset, nenä käyrä hän teki sekä vastenmielisen että ylevän vaikutuksen. Se oli Paavali Tarsolainen.
Crispus suostui hänen pyyntöönsä ja päätti lähettää Ursuksen toimittamaan asiaa. Vinitius, joka viime aikoina usein oli pannut orjiaan noutamaan Chilonia vaikka tavallisesti turhaan , selitti nyt lygiläiselle tarkasti, missä hän asui. Sitten hän kirjoitti taululle muutamia sanoja, kääntyi Crispuksen puoleen ja virkkoi: "Panen taulun Ursuksen mukaan, sillä Chilon on häijy ja pahankurinen mies.
Crispus kääntyi niiden puoleen, jotka vielä seisoivat ristiensä ääressä, ja jatkoi: "Näen taivaan avoinna, mutta näen myöskin ammottavan kuilun... En itsekään tiedä kuinka voin vastata Herralle teoistani, vaikka olenkin uskonut ja vaikka olenkin vihannut vääryyttä. En pelkää kuolemaa, vaan ylösnousemusta, en tuskaa, vaan tuomiota, sillä vihan päivä on tullut..."
Se ei hänelle merkinnyt mitään, että neito oli säilyttänyt puhtautensa, että hän tahtoi paeta rakkauttaan ja että hän sielun hädässä ja katumuksessa oli tehnyt tunnustuksensa. Crispus olisi tahtonut muuttaa hänet enkeliksi ja nostaa hänet korkeuteen, jossa ei olisi ollut mitään muuta kuin rakkaus Kristukseen ja tyttö rakastuu augustianiin!