United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinun tulisi myöskin tietää, etten koskaan ole tuottanut enkä koskaan ole tuottava suvullesi mitään häpeää. Mistä syystä tahdot siis katkaista tämän siteen, jonka pitäisi olla sinulle pyhä? Miksi tahdot vihata minua, joka en milloinkaan ole osoittanut sinulle muuta kuin rakkautta? Minkätähden puhut tuolla tavalla minulle, jota et voi solvata isääsi solvaisematta?
"Herra, minä olen vihannut vääryyttä," huudahti vanha pappi. "Mutta Kristus käski vielä enemmän rakastaa ihmisiä kuin vihata vääryyttä, sillä Hänen oppinsa on rakkautta eikä vihaa..." "Olen syntiä tehnyt kuoleman hetkellä," sanoi Crispus. Ja hän rupesi lyömään rintoihinsa. Istuinrivien vartija likeni samassa apostolia ja kysyi: "Kuka sinä olet, joka puhuttelet tuomittuja?"
Etenkin vihasi kylän väestö englantilaisten liittolaisia, burgundeja, niin kuin vain rajaseutulaiset voivat vihata toisiaan.
*Forsberg*. Näin se sanoi, se urhollinen Rinaldo: Pojat, sanoi hän, meitä maailma vainoaa, meidän täytyy vihata ihmisiä. Ruvetkaamme rosvoiksi! *Kronfelt* ja *Seger*. Oikein sanottu, ihan oikein! Mutta, sanoi Rinaldo, älkäämme ruvetko sellaisiksi rosvoiksi, jotka ryöstävät köyhiltä, ja tappavat viattomia. Se on halpamaista... *Kronfelt*, *Seger* ja *Boström*. Niin, se olisi halpamaista.
Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mitään, Luotu olen lähtemään ja lähteä mun pitää. Tyttö. Toki saatki lähteä ja parempi oisi ollut, Kun et oisi ollenkana tähän kylään tullut. Vihaava ystävä. Oli minullaki ennen ystävä, Nyt on mulla vihamies. Toinen istuu jo kultani sylissä, Toinen suuta jo antelee. Kuinka taiat nyt mua vihata, Kun ystävät olimma?
Karin Löfberg on vapaa, hän on rikas, hyvästä perheestä, erinomaisen »sopiva» aviosiippa nuorelle miehelle. Oh, sinä olet niin viisas, niin järkevä ja erehtymätön, että voisin vihata sinua. ALMA. Ja sinä taas olet nyt niin ärtynyt, ettet tiedä mitä sanot. SYLVI. Kyllä olitte valmiiksi tuumanneet kaikki jo eilen illalla. Karin Löfberg ja Anni Vidgren ja sinä.
Hän nojasi vasenta kättään pronssipöytään ja siveli oikealla miettivän näköisenä otsaansa koko ajan tuijottaen Cethegukseen. Vihdoin hän sanoi: "Ihminen, sano mistä olet saanut valtasi minuun? En rakasta sinua enää. Minun pitäisi vihata sinua. Vihaankin sinua. Ja sittenkin minun täytyy totella sinua tahdottomasti aivan kuin linnun käärmeen katsetta.
Ja niinkuin kaikki orjat valmis vihaamaan, kiroamaan ja sadattelemaan sitä, jonka hän tunsi ja tunnusti itseään voimakkaammaksi. Mutta myös yhtä valmis tottelemaan siinä silmänräpäyksessä, kun kuului käskijänsä ääni. Kumpikin tuotti hänelle yhtä suuren, mutta varsin vastakkaisen mielenliikutuksen. Vihata Liisaa? Se oli pistävin tuska hänelle. Rakastaa ja ihannoida häntä?
Ah minä tahdon kätkeä sen kellariini; minä tarvitsen kultaa, enemmän kultaa! Kullatta en voi elää. Sinä et tiedä, mitä se on, kun isoaa ja janoaa tuota keltaista metallia. Kun minä olin nuorempi, Jaana, silloin raivosi rinnassani monta intohimoa minä voin rakastaa, vihata, kostaa ja tappaa; nyt olen siivo kuin lammas, kylmä kuin kallio, ilman rakkautta ja ilman vihaa.
Isolde on puolisosi, eikä voi sinua rakastaa." Isolde rakasti Tristania. Ja kuitenkin tahtoi hän vihata häntä: eikö hän ollut halpamaisesti hyljännyt häntä? Hän tahtoi vihata häntä eikä voinut, ja tämä hellyys hänen sydämessään oli hänelle vielä tuskallisempi kuin viha.