United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei totelle temppelistä, Jost' ei huovi paljon huoli, Eikä juutasten la'ista, Jost' ei tottele pakanat, Vaan on keisarin verosta, Esivallan arviosta: "Tämä kansan häiritseepi, Veron kielten keisarilta, Pyrkien kuninkahaksi." Pontius puheli paljon, Kysyi kyllin Jesukselta, Tutkiipi toden perähän, Saapi vahvan vastauksen, Tunteepi toden asian, Eikä usko ollenkana Kavalitten kaipausta.
Vaikk' ei pakkoa pahaakaan Olis mulla ollenkana, Että rustata runoja: Luonto kuitenkin lupaapi, Tapa vanha vietteleepi, Että pikkuisen pitäisi Kihnutella kirjoitusta Kansan kasvavan etehen, Tulevaisten tunnustella. Myöskin hän valittaa että hänen runonsa olivat hänelle hankkineet vihamiehiä, jotka koettivat häntä estää niitä kirjoittamasta. Juhani Ihalainen kuoli ruotuvaivaisena 5 p. tammik. 1856.
Koska lassa lattialla Pieni Paavo polvillansa Itseksensä istuskeli, Kyykyllänsä katseleepi, Ei luultu lukia-miestä, Kirjamiestä milloinkana Tästä lapsesta tulevan, Osaajata ollenkana, Ensinkään yrittäjätä, Rupeajata runoille.
Kuulepas sa vieras poika, kuule poika kulta, Minull' oisi pikkuruisen kysymistä sulta. Mitä kuuluu kullan maalle, kuinka voivat siellä; Mikä sun saattoi näille maille, puhu kanssani vielä. Seisotapa hevostasi, puhu kuullakseni, Oliko kaikki tervehet ja oma kultaseni. Sanoisitko: kultani on muien armahana, Sano vaikka viiesti, en usko ollenkana.
"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani; Enpä anna ollenkana, Kuulematta kullenkana, Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille." "Enpä ota Anniasi, Enkä taho tyttöäsi Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille; Otanpa oluttupihin, Tahon vehnätahtahille."
"Vaan jos suostut suosiolla, Taivut tahtooni halulla, Vien sun ilmojen ylitse, Tähtein välkkyväin välitse Maassa uudessa asua, Ihanammassa iloita!" Vanhuskukka kuiskauksen Kuuli vallan vasten mieltä: Viel' ei elosta erota, Manan maille matkaella Tahtonut ois ollenkana.
Tällä sananlaskulla olen kuullut naimatta jäänytten tyttöjen itseänsä toisinaan lohduttelevan ja epäilemättä olisikin hyvä, jos he sen, vaikka aina, mielessänsä pitäisivät. Vaan valitettavasti runoa myöten: Kyll' on niitäki kylissä Tyttäriä tyhmempiä, Jotk' ei oota ollenkana Puhemieheltä puhetta.
Väki jos miten väsynyt Muusta työstä tultuansa Ei saa ennen maata mennä, Kun on kumossa tupakki. Vasta työ tytöiltä puuttui, Murhe muorilta väheni, Vaan ei vielä vaarin vaivat Ole kaikki ollenkana; Alas kankia katsella, Varustella vaikkunoita. Viel' on huolta hiieksikin, Kun on kuivana tupakki, Komisee se koivun pölkky Ennenkuin on kukkarossa.
Näin on ruhtinas ruvennut Suloiseksi Suomenmaallen, Laupiaaksi lapsillensa, Eikä ole ennen vielä Suomenmaasta mahotointa, Verosummia vetänyt, Eikä ole ollenkana Sotamiestä Suomenmaasta Väkivetohon vetänyt.
Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mitään, Luotu olen lähtemään ja lähteä mun pitää. Tyttö. Toki saatki lähteä ja parempi oisi ollut, Kun et oisi ollenkana tähän kylään tullut. Vihaava ystävä. Oli minullaki ennen ystävä, Nyt on mulla vihamies. Toinen istuu jo kultani sylissä, Toinen suuta jo antelee. Kuinka taiat nyt mua vihata, Kun ystävät olimma?