United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aika poika minä olen, minä tahon naia, Enkä kauan akata ma aikaan tulla taia. Likkojahan minäki vaan mielelläni naisin, Akat ei kelpaa kerällä, vaikka kyllä saisin. Minä lähen likkain aittaan, hyvä on siellä käyä, Puteli on arkussa ja paloviinaa täynnä. Likka kulta herasilmä, kaahas tilkka viinaa, Minä ostan toiste sulle soman silkkiliinan.
"Enkä huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille; mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni, tahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni sekä kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni." Oli aikoa vähäisen, kului tuskin puoli kuuta.
"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani; Enpä anna ollenkana, Kuulematta kullenkana, Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille." "Enpä ota Anniasi, Enkä taho tyttöäsi Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Kaskikannoille koville, Nokisille nuotioille; Otanpa oluttupihin, Tahon vehnätahtahille."
Ah! polvillaan sua pyytää oma kulta: Suo, päästän surkeuden kahleet sulta! Niin, rukoilkaamme Pyhiä polvillamme! Kas, täänpä kammion alla Pauhinalla Helvetti kiehuu, Häijy se riehuu, Vimmoissansa! Kreeta, Kreeta! Se ystävän oli ääni! Miss' on hän? Kuulin kutsuntansa. Vapaa olen! Ken mua estää saa! Hänen rintaa vasten painan pääni, Tahon lentää vaan hänen kaulahansa Ja siin' ikipäiviks' uinahtaa!
Nyt tahon murtaa jään ja rynkätä ulos väljään mereen. MARIAMNE. Sinä läksit meistä kuin karkulainen. RACHEL. Miksi teit sinä niin, mun veljeni? Sano mikä häiritsee sun henkesi rauhan, kuiskaa se mun korvaani, sun pienen, vienon äitis korvaan, että taitaa hän lohduttaa sinua.
Tahon mie tanssihin ruveta, Ilovirtehen viretä; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisen kansan, Kansan nuoren notkustella? Kun ei täytyne tupoa, Lainattane lattiata; Talun tanssini pihalle, Ilovirteni viluhun. Sitte tanssin tanterella, Keikun keskellä pihoa, Joss' ei pää lakehen koske, Otsa ei ortehen kolaha, Jalat sillan liitoksehen.
"Josp' on tullet näille maille, sattunet saloille näille, täällä aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona, on meillä osaavat vaimot, emännät alinomaiset, jotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi, ettet koske konsakana, rupea rumanakana ylitse tahon Jumalan, päitse auvon autuahan. "Oi Ukko, ylijumala!
Sanoi nuori Joukahainen: "Hyväpä isoni tieto, emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä. Jos tahon tasalle panna, miesten verroille vetäitä, itse laulan laulajani, sanelen sanelijani: laulan laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi, jalkahan kiviset kengät, puksut puiset lantehille, kiviriipan rinnan päälle, kiviharkon hartioille, kivihintahat kätehen, päähän paatisen kypärän."
Jos tahon tasoille panna, Viitsin verroille veteä, Tyvin laulan tyhvän kuusen, Latvoin laikkapään petäjän, Sinun kurja kulkkuhusi, Herja henkireikähäsi, Ettei kulkkusi kumaja, Henkireikäsi heläjä.
Enpä huoli haalikkainen, Enmä huoli hutsukoista, Noista poika rantsukoista, Koirista kotikyläni, Nallikoista naapurini; Mie tahon tasaista miestä, Tasaiselle varrelleni, Miehen riskin rinnoilleni, Kaunokaisen kannoilleni, Vereväisen viereheni.