United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä, eksynyt vieras isäini turpeesta, elän vieraan armoilla, mutta kuitenkin minä tahdon laulaa ylistyslaulua, sillä vielä on Suomen kansa elävä." Ja nyt alkoi hän laulaa: "Oi ukko, ylijumala, Auttajani ainoiseni;" mutta keskeyttäen äkkiä sanoi hän: "Herra, ijankaikkinen Jumala, säilytä järkeni.
Tätä palveltiin nimityksellä Tezkatlipoka, "maailman sielu". Yhtä hyvin kuin Huitzilopochtli oli hänkin "ylijumala", vaikka tietysti ei Ylimmäinen, joka, kuten sanottu, oli tuntematon. Tezkatlipokaa ajateltiin nyt erittäin rauhalliseksi ja lempeäksi, kaikkialla läsnä-olevaksi ja kaikkitietäväksi, vanhurskaaksi ja leppyiseksi.
Kurki istui kannon päässä, märän mättähän nenässä, sepä säikähti kovasti, lenti poikki Pohjolahan, vielä parkaisi pahasti Pohjan puolle saatuansa, sillä Pohjolan herätti, pahan vallan valveutti. "Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala, rakenna rajuinen ilma, nosta suuri säien voima aivan vastahan venettä, kulkematta kunnekkana!"
Jos minä iki eläissäni olisin mitään tuommoista sanonut, en hetkeäkään pitäis' itseäni varmana. VANSEN. Olkaa te vaan huoleti! Ylijumala itse ei tuon taivaallista tule tietämään teistä, maanmatosista, saatikka sitten hallitsija. JETTER. Panettelija! VANSEN. Minä tiedän taas toisia, joille olisi parempi, jos heillä sankaruuden sijaan olisi joku räätälin-suoni ruumiissa.
Ylijumala Kallasutonga, jolle toimitettiin ihmisuhrejakin, oli vihassaan hirmuinen; hän hävitti istutukset ja levitti tauteja sekä kuolemaa ympärilleen, sitä paitsi oli saarelaisilla monia alijumalia eli haltijoita; mainita sopii myöskin että ihmissielu ajateltiin kuolemattomaksi.
Päivän poika seisoi Ukko Ylijumalan edessä ja ojensi kahleisiin kiedotut kätensä Ukkoa kohti rukoillen: "Oi Ukko Ylijumala, eikö ole jo aika katkoa kahleeni? Eikö jo ole aika minun kiirehtiä kansani luo? Kovin jo minua kaivataan, kohta tulemaan toivotaan." "Miksi kaipaat kansasi luo, oi Päivän poika?" kysyi Ukko Ylijumala.
"Josp' on tullet näille maille, sattunet saloille näille, täällä aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona, on meillä osaavat vaimot, emännät alinomaiset, jotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi, ettet koske konsakana, rupea rumanakana ylitse tahon Jumalan, päitse auvon autuahan. "Oi Ukko, ylijumala!
Toinen ahdistus oli ohi, ja nyt seurasi kolmas. Kun vähän taas oli aikaa kulunut, niin Ukko ylijumala nosti rajuilman, jonka vertaista Ilmarinen ei ennen ollut nähnyt: Tämä on ihmiskunnan epäitsenäisyys ja ajattelematon häärääminen, joka säästämättä ketään vetää yksilöt pyörteisiinsä. »Etkö sinä, joka tahdot viisaasta käydä, näe, mikä sokea luonnonvoima on ihmiselämän takanana?
Sillä hyyllä hyy'yttele, jäävilulla jäähyttele tulen viemiä vikoja, panun tuiki paahtamia! "Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala, Ukko, pilvien pitäjä, hattarojen hallitsija, iätä iästä pilvi, jänkä lännestä lähetä, syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta! Sa'a hyytä, sa'a jäätä, sa'a voietta hyveä paikoille palanehille, vian tuiki tullehille!"
Oli koko heimokunnan parhain nuoriso joutunut orjiksi osattomiksi, vieläpä Pajarin orjiksi, pahan miehen pakon alle, häjyläisen häväistäväksi. "Silloin selällä mennessänsä huutavat poloiset, vaivaiset valittavat: "'Oi Luoja, ylijumala! Anna apu tarvittaissa, Käy'ös tänne kutsuttaissa, Täällä on tuskat tunkemassa, Hätähinen huutamassa, Pakko päälle painamassa.