United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaptenimme Bremer lausui, hyökäten kiivaasti eteenpäin ja me perässä: "jota lähemmäksi pääsemme, sitä vähemmin he meihin osaavat." Aina kun joku osasto tahi joku mieskin ryntäsi eteenpäin, satoi kuulia ja kranaatteja sitä hirveämmin. Melkein joka askel maksoi verta ja ihmisuhria.
»Se ei olisi liioin kohteliasta», sanoi Montrose. »Parempi on, että lähetän heille muutamia taalereita, joilla voivat ostaa joitakuita raavaita vaimojensa ja lastensa ravinnoksi.» »Kyllä he osaavat paljoa huokeammallakin hinnalla hankkia itselleen raavaanlihaa», sanoi majuri; »mutta tapahtukoon, kuten tahdotte, herra kenraali.»
Jumala paratkoon, koko seurakunta kuni riettaan vallassa... Täytyy sanoa, että todellakin koko seurakunta on kun olisi itselleen pääriettaalle annettu arennille. Ei pienellä, eikä suurella ole muusta puhetta kun sen kurjan Jahtirannan Kaisakadon kohtalosta, johon valitettavasti teidät, hyvä rovasti, sekotetaan syylliseksi." "Mitä kaikkea ne osaavat puhua?" "No ne nyt puhuvat vaikka mitä.
"Eivät pääsekään, mutta kai ne osaavat uida. "Eteenpäin! Anna minulle kolmesataa ja ota itse kolmesataa. "Kaupungin ympäri kulkee kaksi tietä, toinen oikealta, toinen vasemmalta puolen jokea. Ei, gootit ovat repineet sillat. Ajakaamme häntä siis takaa läpi Clasiuksen ja Sibolan. "Kuningas on siis varmasti haavoittunut voiko hän vielä taistella?" "Tuskin."
Vaan sitä eivät he tehneetkään; parin minuutin kuluttua tulivat he ulos täysissä vaatteissa ilman pienintäkään suuttumisen jälkeä. Näin seurasivat he ordonansia. Majuri oli käskenyt heidät luokseen. Onpa ne kummallista väkeä, nuo soturit! Kuinka ne osaavat totella ilman pienimmättäkään vastaanhangoittelemisetta. Minä puolestani en olisi ollut hyvä sille sotamiehelle.
Oikean käden pitkät sormet pitävät arabialaista käyrää sapelia kultakahvasta; vasen lepää ojennettuna polvella. Melkein kaikki korkeimmat palvelushenkilöt hovissa osaavat kirjoittaa arapialaista kirjoitusta.
Ovatpa he kuitenkin onnellisia; heillä on sielun ravintoa; he osaavat lukea ja rukoilla, sanoi piispa ja samalla hän heräsi. Sepä oli kummallista unta, hän sanoi. Onkohan se ennustus? Koska tämä kovapäinen kansa osaa lukea niin, että joka mökissä olisi Jumalan sana surujen lohdutuksena? Kukapa sen tietää? Näin kysyi raamatun kääntäjä Jiska Rothovius.
"Ei kukaan osaa käyttää niin suutaan ja jalkojaan, kuin merimiehet! Tanssia ja suutaan pieksää osaavat ne kaikki; vaan muutoin... Löysitkö portinavaimen, isä?" keskeytti hän. He olivat seisattuneet portin eteen. "Löysin kyllä, löysin! Kiitos, harvinainen ystäväni, että autatte jalatonta miestä ylös portaista... Hyvästi, hyvästi, herra perämies!"...
Sitte sanoi hän: "Entä jos koettaisimme napata heidät haltuumme niin kauvan kun vielä ovat siellä?" "Se tuskin käy laatuun", oli Erkin pelonalainen vastaus. "Kuinka niin?" "Luonnollisesti ovat he jo lähteneet Antin tuvalta, sillä kyllä he osaavat ajatella vaaran olevan lähellä. Lisäksi on nyt pimeä ja sentähden kulku metsässä hankalaa, ett'emme me saisi toimeen mitään".
»Huomaattehan te hänen puheestaan sekä narrinlakistaan», virkkoi ukko, »että hän on noita meidän maahamme tulleita ulkomaan silmänkääntäjiä, joita muutamat nimittävät noidiksi ja ennustajiksi, toiset silmänkääntäjiksi tai muuksi sellaiseksi, eikä sitä voi tietää, mitä kaikkia konsteja he osaavat. Antakaamme tämän siis rauhassa mennä ohitse ja kulkea tietänsä, niinkuin mekin kuljemme omaamme.