United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Välistä päinvastoin on sattunut niin, ett'ei ruumiilla ole ollut riittävää ravintoa. Tämän johdosta sielu varmaankin tunsi ensi kerran surua, joka ainakaan ei ollut vihaan yhdistyneenä.
Tuskin missään pysähtyy juna sen verran, että ehtisi vesilasin juoda. Saatikka sitten syödä. Ravintoa en ole saanut koko päivänä muuta kuin kipeneen Kölnissä aikasin aamulla. Muutamia kirsikoita ostin eräällä asemalla ja ne nyt ilkeimmilleen kulajavat tyhjässä vatsassa junan jyristessä ja heiluessa.
Kyllähän minä jo ensi hetkestä aavistin, että kaikista näistä asioista vielä tullaan napisemaan, erittäinkin kun tiesin etteivät nuo 10,000, joiksi kaupungin hallinto näkyy menomme arvioineen, tulisi riittämään mihinkään. Paitsi ajureita, punasta kangasta, tupakkia, läkkiä, kyniä, kynttilöitä, lamppuja tarvitsi miehistö nimittäin myöskin ravintoa.
Nyt ei minun eikä lapseni tarvitse nääntyä, nyt voin Sinuun turvaten rauhallisena ja luottavana odottaa kylmää talvea, jolloin ravintoa on vaikea saada». Hän joi nyt, ja kiitollisuuden kyyneleitä vieri maitoonkin. »Miten oivallista juomaa», hän sanoi. »Niin hyvältä ei minusta eläessäni vielä ole mikään maistunut.
Tosin en niistä odottanut mitään muuta hyötyä, kuin että totuttaisin henkeäni hakemaan ravintoa totuudesta ja hylkäämään väärät perusteet.
"Mutta sittenhän ei täällä mitään sielun ravintoa tule." "Kyllä, kyllä, sitä tok' tulee." "No, mutt' annatteko sitä silloinkin, kun ei ketään saavu sitä saamaan?" "Onpa kuitenkin yksi sanonut tahtovansa tulla." "Ja tämän ainoan tähden aiot sinä todellakin pitää kokonaisen sielujen ravitsemissaarnan. "Aivan, niin aion minä." Lappalaiset pärähtivät hillimättömään nauruun.
Eikö sinulla siis ole mitään korkeampia, henkisempiä tarkoitusperiä? En tiedä, mitä tarkoitat niillä. Mutta työni odottaa minua. Olet minua jo liian kauan pidättänyt. Tiedän työsi tuiman välttämättömyyden. Mutta eikö sen lomassa ole koskaan mieleesi juolahtanut, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan että hän kaipaa ravintoa myös kuolemattomalle sielulleen? Minulla on niin vähän lomahetkiä.
Eikä hän suonut itselleen juuri ensinkään lepoa, eikä myöskään ravintoa. Hän kuoli 1846, jolloin tila lankesi ainoalle pojalle, kreivi Magnus Armfeltille, Viurilan herralle; hänen jälkeensä jäi se hänen tyttärensä Hedvig Armfeltin omaisuudeksi, joka oli vuodesta 1851 naimisissa luutnantti, vapaaherra Vilhelm Wreden kanssa.
Kurpitsat täynnä maitoa, tuoreet munat, banaaninlehdillä tarjotut riisikakut, kukkuraiset korit perunoita, mangohedelmiä, appelsiineja, granaattiomenia, banaaneja, taateleja ja ananashedelmiä antoivat meille mitä puhtainta ravintoa, mitä ihaninta silmänruokaa ja virvoittavinta nestettä. Keskustelumme oli laadultaan yhtä herttaista ja viatonta kuin nämä pidotkin.
Ravintoa ei puuttunut enempää, kuin iloakaan, sillä isäntäväki oli saanut lahjan, jonka tuloa jo monta vuotta olivat varronneet ja toivoneet. Semmoisen kunniaksi olisivat he mielellään uhranneet puolet rikkaudestaan, jos se vaan olisi kysymykseen tullut.